Jump to content

poikkeutus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

poikkeuttaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈpoi̯kːeu̯tus/, [ˈpo̞i̯kːe̞u̯t̪us̠]
  • Rhymes: -oikːeutus
  • Hyphenation(key): poik‧keu‧tus

Noun

[edit]

poikkeutus

  1. deflection (the act of deflecting)

Declension

[edit]
Inflection of poikkeutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative poikkeutus poikkeutukset
genitive poikkeutuksen poikkeutusten
poikkeutuksien
partitive poikkeutusta poikkeutuksia
illative poikkeutukseen poikkeutuksiin
singular plural
nominative poikkeutus poikkeutukset
accusative nom. poikkeutus poikkeutukset
gen. poikkeutuksen
genitive poikkeutuksen poikkeutusten
poikkeutuksien
partitive poikkeutusta poikkeutuksia
inessive poikkeutuksessa poikkeutuksissa
elative poikkeutuksesta poikkeutuksista
illative poikkeutukseen poikkeutuksiin
adessive poikkeutuksella poikkeutuksilla
ablative poikkeutukselta poikkeutuksilta
allative poikkeutukselle poikkeutuksille
essive poikkeutuksena poikkeutuksina
translative poikkeutukseksi poikkeutuksiksi
abessive poikkeutuksetta poikkeutuksitta
instructive poikkeutuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of poikkeutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds