plekki

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

Borrowed from Estonian plekk, ultimately from Proto-Germanic *flekka-.

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

plekki

  1. spot, stain

Declension

[edit]
Declension of plekki (type 5/vahti, kk-k gradation)
singular plural
nominative plekki plekit
genitive plekin plekkiin, plekkilöin
partitive plekkiä plekkijä, plekkilöjä
illative plekkii plekkii, plekkilöihe
inessive plekis plekkiis, plekkilöis
elative plekist plekkiist, plekkilöist
allative plekille plekkiille, plekkilöille
adessive plekil plekkiil, plekkilöil
ablative plekilt plekkiilt, plekkilöilt
translative plekiks plekkiiks, plekkilöiks
essive plekkinnä, plekkiin plekkiinnä, plekkilöinnä, plekkiin, plekkilöin
exessive1) plekkint plekkiint, plekkilöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

[edit]

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 416
  • Arvo Laanest (1978) Isuri keele ajalooline foneetika ja morfoloogia[1], Tallinn, page 27