piedin

Finnish

Etymology

Unknown. Related to Ingrian piein.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpie̯din/, [ˈpie̞̯din]
• Rhymes: -iedin
• Hyphenation^(key): pie‧din

Noun

piedin

1. panel of woven fabric; a strip of woven fabric in its entire width

Declension

Inflection of piedin (Kotus type 33*F/kytkin, t-d gradation)
nominative		piedin	pietimet
genitive		pietimen	pietimien piedinten
partitive		piedintä	pietimiä
illative		pietimeen	pietimiin
		singular	plural
nominative		piedin	pietimet
accusative	nom.	piedin	pietimet
	gen.	pietimen
genitive		pietimen	pietimien piedinten
partitive		piedintä	pietimiä
inessive		pietimessä	pietimissä
elative		pietimestä	pietimistä
illative		pietimeen	pietimiin
adessive		pietimellä	pietimillä
ablative		pietimeltä	pietimiltä
allative		pietimelle	pietimille
essive		pietimenä	pietiminä
translative		pietimeksi	pietimiksi
abessive		pietimettä	pietimittä
instructive		—	pietimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of piedin (Kotus type 33*F/kytkin, t-d gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative pietimeni pietimeni accusative nom. pietimeni pietimeni gen. pietimeni genitive pietimeni pietimieni piedinteni partitive piedintäni pietimiäni inessive pietimessäni pietimissäni elative pietimestäni pietimistäni illative pietimeeni pietimiini adessive pietimelläni pietimilläni ablative pietimeltäni pietimiltäni allative pietimelleni pietimilleni essive pietimenäni pietiminäni translative pietimekseni pietimikseni abessive pietimettäni pietimittäni instructive — — comitative — pietimineni second-person singular possessor singular plural nominative pietimesi pietimesi accusative nom. pietimesi pietimesi gen. pietimesi genitive pietimesi pietimiesi piedintesi partitive piedintäsi pietimiäsi inessive pietimessäsi pietimissäsi elative pietimestäsi pietimistäsi illative pietimeesi pietimiisi adessive pietimelläsi pietimilläsi ablative pietimeltäsi pietimiltäsi allative pietimellesi pietimillesi essive pietimenäsi pietiminäsi translative pietimeksesi pietimiksesi abessive pietimettäsi pietimittäsi instructive — — comitative — pietiminesi first-person plural possessor singular plural nominative pietimemme pietimemme accusative nom. pietimemme pietimemme gen. pietimemme genitive pietimemme pietimiemme piedintemme partitive piedintämme pietimiämme inessive pietimessämme pietimissämme elative pietimestämme pietimistämme illative pietimeemme pietimiimme adessive pietimellämme pietimillämme ablative pietimeltämme pietimiltämme allative pietimellemme pietimillemme essive pietimenämme pietiminämme translative pietimeksemme pietimiksemme abessive pietimettämme pietimittämme instructive — — comitative — pietiminemme second-person plural possessor singular plural nominative pietimenne pietimenne accusative nom. pietimenne pietimenne gen. pietimenne genitive pietimenne pietimienne piedintenne partitive piedintänne pietimiänne inessive pietimessänne pietimissänne elative pietimestänne pietimistänne illative pietimeenne pietimiinne adessive pietimellänne pietimillänne ablative pietimeltänne pietimiltänne allative pietimellenne pietimillenne essive pietimenänne pietiminänne translative pietimeksenne pietimiksenne abessive pietimettänne pietimittänne instructive — — comitative — pietiminenne third-person possessor singular plural nominative pietimensä pietimensä accusative nom. pietimensä pietimensä gen. pietimensä genitive pietimensä pietimiensä piedintensä partitive piedintään piedintänsä pietimiään pietimiänsä inessive pietimessään pietimessänsä pietimissään pietimissänsä elative pietimestään pietimestänsä pietimistään pietimistänsä illative pietimeensä pietimiinsä adessive pietimellään pietimellänsä pietimillään pietimillänsä ablative pietimeltään pietimeltänsä pietimiltään pietimiltänsä allative pietimelleen pietimellensä pietimilleen pietimillensä essive pietimenään pietimenänsä pietiminään pietiminänsä translative pietimekseen pietimeksensä pietimikseen pietimiksensä abessive pietimettään pietimettänsä pietimittään pietimittänsä instructive — — comitative — pietimineen pietiminensä

Romanian

Etymology

Inherited from Vulgar Latin root *pedinus, from Latin pes, pedis. Compare Aromanian cheadin, Albanian pedim, Italian penero, pedano, pedene, Sicilian pèdinu, pèdanu.

Noun

piedin n (plural piedine)

1. (popular) thrums, all the remaining unwoven threads that are cut from the warp of a fabric

Declension

	singular			plural
	indefinite	definite		indefinite	definite
nominative-accusative	piedin	piedinul		piedine	piedinele
genitive-dative	piedin	piedinului		piedine	piedinelor
vocative	piedinule			piedinelor

See also

• fir
• țese
• urzeală