pesoin

Ingrian

Etymology

From pesä (“nest”) +‎ -o +‎ -in.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpesoi̯ne/, [ˈpe̞s̠o̞i̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpesoi̯n/, [ˈpe̞ʃˑo̞i̯n]
• Rhymes: -esoi̯n
• Hyphenation: pe‧soin

Noun

pesoin

1. (folk poetic) diminutive of pesä
   • 1915, Volmari Porkka, quoting Kalina Vaasselin nainen, “1142. Soikkola, Loukkula, III4”, in Väinö Salminen, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎^[1], volume III1, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 11-12:

     Kolmas kellankarvalliin. // Valoi vaskisen pessoisen.

     The third one [was] yellow-coloured. // She laid a little copper nest,

Declension

Declension of pesoin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	pesoin	pesoiset
genitive	pesoisen	pesoisiin
partitive	pesoista, pesoist	pesoisia
illative	pesoisee	pesoisii
inessive	pesoisees	pesoisiis
elative	pesoisest	pesoisist
allative	pesoiselle	pesoisille
adessive	pesoiseel	pesoisiil
ablative	pesoiselt	pesoisilt
translative	pesoiseks	pesoisiks
essive	pesoisenna, pesoiseen	pesoisinna, pesoisiin
exessive1)	pesoisent	pesoisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.