perusteleminen

Finnish

Etymology

perustella +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈperusteleminen/, [ˈpe̞rus̠ˌte̞le̞ˌmine̞n]
• Rhymes: -inen
• Hyphenation^(key): pe‧rus‧te‧le‧mi‧nen

Noun

perusteleminen

1. verbal noun of perustella
   1. justifying, arguing, explaining, reasoning, basing

Declension

Inflection of perusteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		perusteleminen	perustelemiset
genitive		perustelemisen	perustelemisten perustelemisien
partitive		perustelemista	perustelemisia
illative		perustelemiseen	perustelemisiin
		singular	plural
nominative		perusteleminen	perustelemiset
accusative	nom.	perusteleminen	perustelemiset
	gen.	perustelemisen
genitive		perustelemisen	perustelemisten perustelemisien
partitive		perustelemista	perustelemisia
inessive		perustelemisessa	perustelemisissa
elative		perustelemisesta	perustelemisista
illative		perustelemiseen	perustelemisiin
adessive		perustelemisella	perustelemisilla
ablative		perustelemiselta	perustelemisilta
allative		perustelemiselle	perustelemisille
essive		perustelemisena	perustelemisina
translative		perustelemiseksi	perustelemisiksi
abessive		perustelemisetta	perustelemisitta
instructive		—	perustelemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of perusteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative perustelemiseni perustelemiseni accusative nom. perustelemiseni perustelemiseni gen. perustelemiseni genitive perustelemiseni perustelemisteni perustelemisieni partitive perustelemistani perustelemisiani inessive perustelemisessani perustelemisissani elative perustelemisestani perustelemisistani illative perustelemiseeni perustelemisiini adessive perustelemisellani perustelemisillani ablative perustelemiseltani perustelemisiltani allative perustelemiselleni perustelemisilleni essive perustelemisenani perustelemisinani translative perustelemisekseni perustelemisikseni abessive perustelemisettani perustelemisittani instructive — — comitative — perustelemisineni second-person singular possessor singular plural nominative perustelemisesi perustelemisesi accusative nom. perustelemisesi perustelemisesi gen. perustelemisesi genitive perustelemisesi perustelemistesi perustelemisiesi partitive perustelemistasi perustelemisiasi inessive perustelemisessasi perustelemisissasi elative perustelemisestasi perustelemisistasi illative perustelemiseesi perustelemisiisi adessive perustelemisellasi perustelemisillasi ablative perustelemiseltasi perustelemisiltasi allative perustelemisellesi perustelemisillesi essive perustelemisenasi perustelemisinasi translative perustelemiseksesi perustelemisiksesi abessive perustelemisettasi perustelemisittasi instructive — — comitative — perustelemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative perustelemisemme perustelemisemme accusative nom. perustelemisemme perustelemisemme gen. perustelemisemme genitive perustelemisemme perustelemistemme perustelemisiemme partitive perustelemistamme perustelemisiamme inessive perustelemisessamme perustelemisissamme elative perustelemisestamme perustelemisistamme illative perustelemiseemme perustelemisiimme adessive perustelemisellamme perustelemisillamme ablative perustelemiseltamme perustelemisiltamme allative perustelemisellemme perustelemisillemme essive perustelemisenamme perustelemisinamme translative perustelemiseksemme perustelemisiksemme abessive perustelemisettamme perustelemisittamme instructive — — comitative — perustelemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative perustelemisenne perustelemisenne accusative nom. perustelemisenne perustelemisenne gen. perustelemisenne genitive perustelemisenne perustelemistenne perustelemisienne partitive perustelemistanne perustelemisianne inessive perustelemisessanne perustelemisissanne elative perustelemisestanne perustelemisistanne illative perustelemiseenne perustelemisiinne adessive perustelemisellanne perustelemisillanne ablative perustelemiseltanne perustelemisiltanne allative perustelemisellenne perustelemisillenne essive perustelemisenanne perustelemisinanne translative perustelemiseksenne perustelemisiksenne abessive perustelemisettanne perustelemisittanne instructive — — comitative — perustelemisinenne third-person possessor singular plural nominative perustelemisensa perustelemisensa accusative nom. perustelemisensa perustelemisensa gen. perustelemisensa genitive perustelemisensa perustelemistensa perustelemisiensa partitive perustelemistaan perustelemistansa perustelemisiaan perustelemisiansa inessive perustelemisessaan perustelemisessansa perustelemisissaan perustelemisissansa elative perustelemisestaan perustelemisestansa perustelemisistaan perustelemisistansa illative perustelemiseensa perustelemisiinsa adessive perustelemisellaan perustelemisellansa perustelemisillaan perustelemisillansa ablative perustelemiseltaan perustelemiseltansa perustelemisiltaan perustelemisiltansa allative perustelemiselleen perustelemisellensa perustelemisilleen perustelemisillensa essive perustelemisenaan perustelemisenansa perustelemisinaan perustelemisinansa translative perustelemisekseen perustelemiseksensa perustelemisikseen perustelemisiksensa abessive perustelemisettaan perustelemisettansa perustelemisittaan perustelemisittansa instructive — — comitative — perustelemisineen perustelemisinensa