parkitus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

parkita +‎ -tus

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈpɑrkitus/, [ˈpɑ̝rk̟it̪us̠]
  • Rhymes: -ɑrkitus
  • Syllabification(key): par‧ki‧tus

Noun

[edit]

parkitus

  1. tanning (leather)
  2. hardening (one's character or nature)

Declension

[edit]
Inflection of parkitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative parkitus parkitukset
genitive parkituksen parkitusten
parkituksien
partitive parkitusta parkituksia
illative parkitukseen parkituksiin
singular plural
nominative parkitus parkitukset
accusative nom. parkitus parkitukset
gen. parkituksen
genitive parkituksen parkitusten
parkituksien
partitive parkitusta parkituksia
inessive parkituksessa parkituksissa
elative parkituksesta parkituksista
illative parkitukseen parkituksiin
adessive parkituksella parkituksilla
ablative parkitukselta parkituksilta
allative parkitukselle parkituksille
essive parkituksena parkituksina
translative parkitukseksi parkituksiksi
abessive parkituksetta parkituksitta
instructive parkituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of parkitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]