osoitin

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈosoi̯tin/, [ˈo̞s̠o̞i̯t̪in]
• Rhymes: -osoitin
• Hyphenation^(key): osoi‧tin

Etymology 1

osoittaa +‎ -in

Noun

osoitin

1. pointer (anything that points)
2. pointer (needle-like component of a timepiece or measuring device that indicates the current reading)

   Synonym: neula

3. hand (index or pointer especially in a clock)

   Synonym: viisari

4. indicator (pointer or index that indicates)

   Synonym: indikaattori

5. (programming, databases) pointer

   Synonym: pointteri (slang)

6. (graphical user interface) pointer, cursor (element showing the currently selected or focused position)

   Synonym: kursori

7. (mathematics, engineering) phasor

   Synonym: faasori (rare)

Declension

Inflection of osoitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative		osoitin	osoittimet
genitive		osoittimen	osoittimien osoitinten
partitive		osoitinta	osoittimia
illative		osoittimeen	osoittimiin
		singular	plural
nominative		osoitin	osoittimet
accusative	nom.	osoitin	osoittimet
	gen.	osoittimen
genitive		osoittimen	osoittimien osoitinten
partitive		osoitinta	osoittimia
inessive		osoittimessa	osoittimissa
elative		osoittimesta	osoittimista
illative		osoittimeen	osoittimiin
adessive		osoittimella	osoittimilla
ablative		osoittimelta	osoittimilta
allative		osoittimelle	osoittimille
essive		osoittimena	osoittimina
translative		osoittimeksi	osoittimiksi
abessive		osoittimetta	osoittimitta
instructive		—	osoittimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of osoitin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative osoittimeni osoittimeni accusative nom. osoittimeni osoittimeni gen. osoittimeni genitive osoittimeni osoittimieni osoitinteni partitive osoitintani osoittimiani inessive osoittimessani osoittimissani elative osoittimestani osoittimistani illative osoittimeeni osoittimiini adessive osoittimellani osoittimillani ablative osoittimeltani osoittimiltani allative osoittimelleni osoittimilleni essive osoittimenani osoittiminani translative osoittimekseni osoittimikseni abessive osoittimettani osoittimittani instructive — — comitative — osoittimineni second-person singular possessor singular plural nominative osoittimesi osoittimesi accusative nom. osoittimesi osoittimesi gen. osoittimesi genitive osoittimesi osoittimiesi osoitintesi partitive osoitintasi osoittimiasi inessive osoittimessasi osoittimissasi elative osoittimestasi osoittimistasi illative osoittimeesi osoittimiisi adessive osoittimellasi osoittimillasi ablative osoittimeltasi osoittimiltasi allative osoittimellesi osoittimillesi essive osoittimenasi osoittiminasi translative osoittimeksesi osoittimiksesi abessive osoittimettasi osoittimittasi instructive — — comitative — osoittiminesi first-person plural possessor singular plural nominative osoittimemme osoittimemme accusative nom. osoittimemme osoittimemme gen. osoittimemme genitive osoittimemme osoittimiemme osoitintemme partitive osoitintamme osoittimiamme inessive osoittimessamme osoittimissamme elative osoittimestamme osoittimistamme illative osoittimeemme osoittimiimme adessive osoittimellamme osoittimillamme ablative osoittimeltamme osoittimiltamme allative osoittimellemme osoittimillemme essive osoittimenamme osoittiminamme translative osoittimeksemme osoittimiksemme abessive osoittimettamme osoittimittamme instructive — — comitative — osoittiminemme second-person plural possessor singular plural nominative osoittimenne osoittimenne accusative nom. osoittimenne osoittimenne gen. osoittimenne genitive osoittimenne osoittimienne osoitintenne partitive osoitintanne osoittimianne inessive osoittimessanne osoittimissanne elative osoittimestanne osoittimistanne illative osoittimeenne osoittimiinne adessive osoittimellanne osoittimillanne ablative osoittimeltanne osoittimiltanne allative osoittimellenne osoittimillenne essive osoittimenanne osoittiminanne translative osoittimeksenne osoittimiksenne abessive osoittimettanne osoittimittanne instructive — — comitative — osoittiminenne third-person possessor singular plural nominative osoittimensa osoittimensa accusative nom. osoittimensa osoittimensa gen. osoittimensa genitive osoittimensa osoittimiensa osoitintensa partitive osoitintaan osoitintansa osoittimiaan osoittimiansa inessive osoittimessaan osoittimessansa osoittimissaan osoittimissansa elative osoittimestaan osoittimestansa osoittimistaan osoittimistansa illative osoittimeensa osoittimiinsa adessive osoittimellaan osoittimellansa osoittimillaan osoittimillansa ablative osoittimeltaan osoittimeltansa osoittimiltaan osoittimiltansa allative osoittimelleen osoittimellensa osoittimilleen osoittimillensa essive osoittimenaan osoittimenansa osoittiminaan osoittiminansa translative osoittimekseen osoittimeksensa osoittimikseen osoittimiksensa abessive osoittimettaan osoittimettansa osoittimittaan osoittimittansa instructive — — comitative — osoittimineen osoittiminensa

Derived terms

compounds

• käskyosoitin
• laserosoitin
• minuuttiosoitin
• nollaosoitin
• osoitinlaite
• osoitintappi
• pino-osoitin
• sekuntiosoitin
• tuntiosoitin

Further reading

• “osoitin”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Verb

osoitin

1. first-person singular past indicative of osoittaa