orientoiminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

orientoida +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈorienˌtoi̯minen/, [ˈo̞rie̞n̪ˌt̪o̞i̯mine̞n]
  • Rhymes: -oiminen
  • Hyphenation(key): ori‧en‧toi‧mi‧nen

Noun

[edit]

orientoiminen

  1. verbal noun of orientoida
    1. orientating

Declension

[edit]
Inflection of orientoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative orientoiminen orientoimiset
genitive orientoimisen orientoimisten
orientoimisien
partitive orientoimista orientoimisia
illative orientoimiseen orientoimisiin
singular plural
nominative orientoiminen orientoimiset
accusative nom. orientoiminen orientoimiset
gen. orientoimisen
genitive orientoimisen orientoimisten
orientoimisien
partitive orientoimista orientoimisia
inessive orientoimisessa orientoimisissa
elative orientoimisesta orientoimisista
illative orientoimiseen orientoimisiin
adessive orientoimisella orientoimisilla
ablative orientoimiselta orientoimisilta
allative orientoimiselle orientoimisille
essive orientoimisena orientoimisina
translative orientoimiseksi orientoimisiksi
abessive orientoimisetta orientoimisitta
instructive orientoimisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of orientoiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)