oppiissa

Ingrian

Etymology

From oppia (“to learn”) +‎ -issa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈopːiːsːɑ/, [ˈo̞pːis̠ː]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈopːiːsːɑ/, [ˈo̞pːiːʃːɑ]
• Rhymes: -opːiːsː, -opːiːsːɑ
• Hyphenation: op‧piis‧sa

Verb

oppiissa

1. (intransitive) to study
   • 1936, D. I. Efimov, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 7:

     A Borja ei taho oppiissa.

     But Borja doesn't want to study.

Conjugation

Conjugation of oppiissa (type 17/laskiissa, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	oppiin	en oppii	1st singular	oon oppiist, oon oppiissut	en oo oppiist, en oo oppiissut
2nd singular	oppiit	et oppii	2nd singular	oot oppiist, oot oppiissut	et oo oppiist, et oo oppiissut
3rd singular	oppiijaa	ei oppii	3rd singular	ono oppiist, ono oppiissut	ei oo oppiist, ei oo oppiissut
1st plural	oppiimma	emmä oppii	1st plural	oomma oppiisseet	emmä oo oppiisseet
2nd plural	oppiitta	että oppii	2nd plural	ootta oppiisseet	että oo oppiisseet
3rd plural	oppiijaat1), oppiivat2), oppiissaa	evät oppii, ei oppiissa	3rd plural	ovat oppiisseet	evät oo oppiisseet, ei oo oppiistu
impersonal	oppiissaa	ei oppiissa	impersonal	ono oppiistu	ei oo oppiistu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	oppiisin	en oppiist, en oppiissut	1st singular	olin oppiist, olin oppiissut	en olt oppiist, en olt oppiissut
2nd singular	oppiisit, oppiist1)	et oppiist, et oppiissut	2nd singular	olit oppiist, olit oppiissut	et olt oppiist, et olt oppiissut
3rd singular	oppiis	ei oppiist, ei oppiissut	3rd singular	oli oppiist, oli oppiissut	ei olt oppiist, ei olt oppiissut
1st plural	oppiisimma	emmä oppiisseet	1st plural	olimma oppiisseet	emmä olleet oppiisseet
2nd plural	oppiisitta	että oppiisseet	2nd plural	olitta oppiisseet	että olleet oppiisseet
3rd plural	oppiisiit1), oppiisivat2), oppiistii	evät oppiisseet, ei oppiistu	3rd plural	olivat oppiisseet	evät olleet oppiisseet, ei olt oppiistu
impersonal	oppiistii	ei oppiistu	impersonal	oli oppiistu	ei olt oppiistu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	oppiijaisin	en oppiijais	1st singular	olisin oppiist, olisin oppiissut	en olis oppiist, en olis oppiissut
2nd singular	oppiijaisit, oppiijaist1)	et oppiijais	2nd singular	olisit oppiist, olisit oppiissut	et olis oppiist, et olis oppiissut
3rd singular	oppiijais	ei oppiijais	3rd singular	olis oppiist, olis oppiissut	ei olis oppiist, ei olis oppiissut
1st plural	oppiijaisimma	emmä oppiijais	1st plural	olisimma oppiisseet	emmä olis oppiisseet
2nd plural	oppiijaisitta	että oppiijais	2nd plural	olisitta oppiisseet	että olis oppiisseet
3rd plural	oppiijaisiit1), oppiijaisivat2), oppiistais	evät oppiijais, ei oppiistais	3rd plural	olisivat oppiisseet	evät olis oppiisseet, ei olis oppiistu
impersonal	oppiistais	ei oppiistais	impersonal	olis oppiistu	ei olis oppiistu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	oppii	elä oppii	2nd singular	oo oppiist, oo oppiissut	elä oo oppiist, elä oo oppiissut
3rd singular	oppiiskoo	elköö oppiisko	3rd singular	olkoo oppiist, olkoo oppiissut	elköö olko oppiist, elköö olko oppiissut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	oppiiskaa	elkää oppiisko	2nd plural	olkaa oppiisseet	elkää olko oppiisseet
3rd plural	oppiiskoot	elkööt oppiisko, elköö oppiistako	3rd plural	olkoot oppiisseet	elkööt olko oppiisseet, elköö olko oppiistu
impersonal	oppiistakkoo	elköö oppiistako	impersonal	olkoo oppiistu	elköö olko oppiistu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	oppiissen	en oppiisse
2nd singular	oppiisset	et oppiisse
3rd singular	oppiissoo	ei oppiisse
1st plural	oppiissemma	emmä oppiisse
2nd plural	oppiissetta	että oppiisse
3rd plural	oppiissoot	evät oppiisse, ei oppiistane
impersonal	oppiistannoo	ei oppiistane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		oppiissa	present	oppiiva	oppiistava
2nd	inessive	oppiissees	past	oppiist, oppiissut	oppiistu
	instructive	oppiissen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (oppiiskaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	oppiimaa
	inessive	oppiimaas
	elative	oppiimast
	abessive	oppiimata
4th	nominative	oppiimiin
	partitive	oppiimista, oppiimist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 365