Jump to content

onteloitua

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology 1

[edit]

From onteloida +‎ -tua.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈonteloi̯tuɑˣ/, [ˈo̞n̪t̪e̞ˌlo̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -oituɑ
  • Hyphenation(key): on‧te‧loi‧tua

Verb

[edit]

onteloitua

  1. (intransitive) to hollow out (to become hollow)
Conjugation
[edit]
Inflection of onteloitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. onteloidun en onteloidu 1st sing. olen onteloitunut en ole onteloitunut
2nd sing. onteloidut et onteloidu 2nd sing. olet onteloitunut et ole onteloitunut
3rd sing. onteloituu ei onteloidu 3rd sing. on onteloitunut ei ole onteloitunut
1st plur. onteloidumme emme onteloidu 1st plur. olemme onteloituneet emme ole onteloituneet
2nd plur. onteloidutte ette onteloidu 2nd plur. olette onteloituneet ette ole onteloituneet
3rd plur. onteloituvat eivät onteloidu 3rd plur. ovat onteloituneet eivät ole onteloituneet
passive onteloidutaan ei onteloiduta passive on onteloiduttu ei ole onteloiduttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. onteloiduin en onteloitunut 1st sing. olin onteloitunut en ollut onteloitunut
2nd sing. onteloiduit et onteloitunut 2nd sing. olit onteloitunut et ollut onteloitunut
3rd sing. onteloitui ei onteloitunut 3rd sing. oli onteloitunut ei ollut onteloitunut
1st plur. onteloiduimme emme onteloituneet 1st plur. olimme onteloituneet emme olleet onteloituneet
2nd plur. onteloiduitte ette onteloituneet 2nd plur. olitte onteloituneet ette olleet onteloituneet
3rd plur. onteloituivat eivät onteloituneet 3rd plur. olivat onteloituneet eivät olleet onteloituneet
passive onteloiduttiin ei onteloiduttu passive oli onteloiduttu ei ollut onteloiduttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. onteloituisin en onteloituisi 1st sing. olisin onteloitunut en olisi onteloitunut
2nd sing. onteloituisit et onteloituisi 2nd sing. olisit onteloitunut et olisi onteloitunut
3rd sing. onteloituisi ei onteloituisi 3rd sing. olisi onteloitunut ei olisi onteloitunut
1st plur. onteloituisimme emme onteloituisi 1st plur. olisimme onteloituneet emme olisi onteloituneet
2nd plur. onteloituisitte ette onteloituisi 2nd plur. olisitte onteloituneet ette olisi onteloituneet
3rd plur. onteloituisivat eivät onteloituisi 3rd plur. olisivat onteloituneet eivät olisi onteloituneet
passive onteloiduttaisiin ei onteloiduttaisi passive olisi onteloiduttu ei olisi onteloiduttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. onteloidu älä onteloidu 2nd sing.
3rd sing. onteloitukoon älköön onteloituko 3rd sing. olkoon onteloitunut älköön olko onteloitunut
1st plur. onteloitukaamme älkäämme onteloituko 1st plur.
2nd plur. onteloitukaa älkää onteloituko 2nd plur.
3rd plur. onteloitukoot älkööt onteloituko 3rd plur. olkoot onteloituneet älkööt olko onteloituneet
passive onteloiduttakoon älköön onteloiduttako passive olkoon onteloiduttu älköön olko onteloiduttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. onteloitunen en onteloitune 1st sing. lienen onteloitunut en liene onteloitunut
2nd sing. onteloitunet et onteloitune 2nd sing. lienet onteloitunut et liene onteloitunut
3rd sing. onteloitunee ei onteloitune 3rd sing. lienee onteloitunut ei liene onteloitunut
1st plur. onteloitunemme emme onteloitune 1st plur. lienemme onteloituneet emme liene onteloituneet
2nd plur. onteloitunette ette onteloitune 2nd plur. lienette onteloituneet ette liene onteloituneet
3rd plur. onteloitunevat eivät onteloitune 3rd plur. lienevät onteloituneet eivät liene onteloituneet
passive onteloiduttaneen ei onteloiduttane passive lienee onteloiduttu ei liene onteloiduttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st onteloitua present onteloituva onteloiduttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st onteloituakseni onteloituaksemme
2nd onteloituaksesi onteloituaksenne
3rd onteloituakseen
onteloituaksensa
past onteloitunut onteloiduttu
2nd inessive2 onteloituessa onteloiduttaessa agent4 onteloituma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st onteloituessani onteloituessamme
2nd onteloituessasi onteloituessanne
3rd onteloituessaan
onteloituessansa
negative onteloitumaton
instructive onteloituen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive onteloitumassa
elative onteloitumasta
illative onteloitumaan
adessive onteloitumalla
abessive onteloitumatta
instructive onteloituman onteloiduttaman
4th3 verbal noun onteloituminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st onteloitumaisillani onteloitumaisillamme
2nd onteloitumaisillasi onteloitumaisillanne
3rd onteloitumaisillaan
onteloitumaisillansa
Synonyms
[edit]
[edit]

Further reading

[edit]

Etymology 2

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈonteloi̯tuɑ/, [ˈo̞n̪t̪e̞ˌlo̞i̯t̪uɑ̝]
  • Rhymes: -oituɑ
  • Hyphenation(key): on‧te‧loi‧tua

Verb

[edit]

onteloitua

  1. partitive singular of onteloitu