oikeustutkinto

Finnish

Etymology

oikeus +‎ tutkinto

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈoi̯keusˌtutkinto/, [ˈo̞i̯k̟e̞us̠ˌtut̪k̟in̪t̪o̞]
• Rhymes: -utkinto
• Hyphenation^(key): oi‧keus‧tutkin‧to

Noun

oikeustutkinto

1. (historical) legal degree

Declension

Inflection of oikeustutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative		oikeustutkinto	oikeustutkinnot
genitive		oikeustutkinnon	oikeustutkintojen
partitive		oikeustutkintoa	oikeustutkintoja
illative		oikeustutkintoon	oikeustutkintoihin
		singular	plural
nominative		oikeustutkinto	oikeustutkinnot
accusative	nom.	oikeustutkinto	oikeustutkinnot
	gen.	oikeustutkinnon
genitive		oikeustutkinnon	oikeustutkintojen
partitive		oikeustutkintoa	oikeustutkintoja
inessive		oikeustutkinnossa	oikeustutkinnoissa
elative		oikeustutkinnosta	oikeustutkinnoista
illative		oikeustutkintoon	oikeustutkintoihin
adessive		oikeustutkinnolla	oikeustutkinnoilla
ablative		oikeustutkinnolta	oikeustutkinnoilta
allative		oikeustutkinnolle	oikeustutkinnoille
essive		oikeustutkintona	oikeustutkintoina
translative		oikeustutkinnoksi	oikeustutkinnoiksi
abessive		oikeustutkinnotta	oikeustutkinnoitta
instructive		—	oikeustutkinnoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of oikeustutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative oikeustutkintoni oikeustutkintoni accusative nom. oikeustutkintoni oikeustutkintoni gen. oikeustutkintoni genitive oikeustutkintoni oikeustutkintojeni partitive oikeustutkintoani oikeustutkintojani inessive oikeustutkinnossani oikeustutkinnoissani elative oikeustutkinnostani oikeustutkinnoistani illative oikeustutkintooni oikeustutkintoihini adessive oikeustutkinnollani oikeustutkinnoillani ablative oikeustutkinnoltani oikeustutkinnoiltani allative oikeustutkinnolleni oikeustutkinnoilleni essive oikeustutkintonani oikeustutkintoinani translative oikeustutkinnokseni oikeustutkinnoikseni abessive oikeustutkinnottani oikeustutkinnoittani instructive — — comitative — oikeustutkintoineni second-person singular possessor singular plural nominative oikeustutkintosi oikeustutkintosi accusative nom. oikeustutkintosi oikeustutkintosi gen. oikeustutkintosi genitive oikeustutkintosi oikeustutkintojesi partitive oikeustutkintoasi oikeustutkintojasi inessive oikeustutkinnossasi oikeustutkinnoissasi elative oikeustutkinnostasi oikeustutkinnoistasi illative oikeustutkintoosi oikeustutkintoihisi adessive oikeustutkinnollasi oikeustutkinnoillasi ablative oikeustutkinnoltasi oikeustutkinnoiltasi allative oikeustutkinnollesi oikeustutkinnoillesi essive oikeustutkintonasi oikeustutkintoinasi translative oikeustutkinnoksesi oikeustutkinnoiksesi abessive oikeustutkinnottasi oikeustutkinnoittasi instructive — — comitative — oikeustutkintoinesi first-person plural possessor singular plural nominative oikeustutkintomme oikeustutkintomme accusative nom. oikeustutkintomme oikeustutkintomme gen. oikeustutkintomme genitive oikeustutkintomme oikeustutkintojemme partitive oikeustutkintoamme oikeustutkintojamme inessive oikeustutkinnossamme oikeustutkinnoissamme elative oikeustutkinnostamme oikeustutkinnoistamme illative oikeustutkintoomme oikeustutkintoihimme adessive oikeustutkinnollamme oikeustutkinnoillamme ablative oikeustutkinnoltamme oikeustutkinnoiltamme allative oikeustutkinnollemme oikeustutkinnoillemme essive oikeustutkintonamme oikeustutkintoinamme translative oikeustutkinnoksemme oikeustutkinnoiksemme abessive oikeustutkinnottamme oikeustutkinnoittamme instructive — — comitative — oikeustutkintoinemme second-person plural possessor singular plural nominative oikeustutkintonne oikeustutkintonne accusative nom. oikeustutkintonne oikeustutkintonne gen. oikeustutkintonne genitive oikeustutkintonne oikeustutkintojenne partitive oikeustutkintoanne oikeustutkintojanne inessive oikeustutkinnossanne oikeustutkinnoissanne elative oikeustutkinnostanne oikeustutkinnoistanne illative oikeustutkintoonne oikeustutkintoihinne adessive oikeustutkinnollanne oikeustutkinnoillanne ablative oikeustutkinnoltanne oikeustutkinnoiltanne allative oikeustutkinnollenne oikeustutkinnoillenne essive oikeustutkintonanne oikeustutkintoinanne translative oikeustutkinnoksenne oikeustutkinnoiksenne abessive oikeustutkinnottanne oikeustutkinnoittanne instructive — — comitative — oikeustutkintoinenne third-person possessor singular plural nominative oikeustutkintonsa oikeustutkintonsa accusative nom. oikeustutkintonsa oikeustutkintonsa gen. oikeustutkintonsa genitive oikeustutkintonsa oikeustutkintojensa partitive oikeustutkintoaan oikeustutkintoansa oikeustutkintojaan oikeustutkintojansa inessive oikeustutkinnossaan oikeustutkinnossansa oikeustutkinnoissaan oikeustutkinnoissansa elative oikeustutkinnostaan oikeustutkinnostansa oikeustutkinnoistaan oikeustutkinnoistansa illative oikeustutkintoonsa oikeustutkintoihinsa adessive oikeustutkinnollaan oikeustutkinnollansa oikeustutkinnoillaan oikeustutkinnoillansa ablative oikeustutkinnoltaan oikeustutkinnoltansa oikeustutkinnoiltaan oikeustutkinnoiltansa allative oikeustutkinnolleen oikeustutkinnollensa oikeustutkinnoilleen oikeustutkinnoillensa essive oikeustutkintonaan oikeustutkintonansa oikeustutkintoinaan oikeustutkintoinansa translative oikeustutkinnokseen oikeustutkinnoksensa oikeustutkinnoikseen oikeustutkinnoiksensa abessive oikeustutkinnottaan oikeustutkinnottansa oikeustutkinnoittaan oikeustutkinnoittansa instructive — — comitative — oikeustutkintoineen oikeustutkintoinensa

Further reading

• “oikeustutkinto”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03