noruttu

Finnish

Participle

noruttu

1. past passive participle of norua

Declension

Inflection of noruttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		noruttu	norutut
genitive		norutun	noruttujen
partitive		noruttua	noruttuja
illative		noruttuun	noruttuihin
		singular	plural
nominative		noruttu	norutut
accusative	nom.	noruttu	norutut
	gen.	norutun
genitive		norutun	noruttujen
partitive		noruttua	noruttuja
inessive		norutussa	norutuissa
elative		norutusta	norutuista
illative		noruttuun	noruttuihin
adessive		norutulla	norutuilla
ablative		norutulta	norutuilta
allative		norutulle	norutuille
essive		noruttuna	noruttuina
translative		norutuksi	norutuiksi
abessive		norututta	norutuitta
instructive		—	norutuin
comitative		—	noruttuine

Possessive forms of noruttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative noruttuni noruttuni accusative nom. noruttuni noruttuni gen. noruttuni genitive noruttuni noruttujeni partitive noruttuani noruttujani inessive norutussani norutuissani elative norutustani norutuistani illative noruttuuni noruttuihini adessive norutullani norutuillani ablative norutultani norutuiltani allative norutulleni norutuilleni essive noruttunani noruttuinani translative norutukseni norutuikseni abessive norututtani norutuittani instructive — — comitative — noruttuineni second-person singular possessor singular plural nominative noruttusi noruttusi accusative nom. noruttusi noruttusi gen. noruttusi genitive noruttusi noruttujesi partitive noruttuasi noruttujasi inessive norutussasi norutuissasi elative norutustasi norutuistasi illative noruttuusi noruttuihisi adessive norutullasi norutuillasi ablative norutultasi norutuiltasi allative norutullesi norutuillesi essive noruttunasi noruttuinasi translative norutuksesi norutuiksesi abessive norututtasi norutuittasi instructive — — comitative — noruttuinesi first-person plural possessor singular plural nominative noruttumme noruttumme accusative nom. noruttumme noruttumme gen. noruttumme genitive noruttumme noruttujemme partitive noruttuamme noruttujamme inessive norutussamme norutuissamme elative norutustamme norutuistamme illative noruttuumme noruttuihimme adessive norutullamme norutuillamme ablative norutultamme norutuiltamme allative norutullemme norutuillemme essive noruttunamme noruttuinamme translative norutuksemme norutuiksemme abessive norututtamme norutuittamme instructive — — comitative — noruttuinemme second-person plural possessor singular plural nominative noruttunne noruttunne accusative nom. noruttunne noruttunne gen. noruttunne genitive noruttunne noruttujenne partitive noruttuanne noruttujanne inessive norutussanne norutuissanne elative norutustanne norutuistanne illative noruttuunne noruttuihinne adessive norutullanne norutuillanne ablative norutultanne norutuiltanne allative norutullenne norutuillenne essive noruttunanne noruttuinanne translative norutuksenne norutuiksenne abessive norututtanne norutuittanne instructive — — comitative — noruttuinenne third-person possessor singular plural nominative noruttunsa noruttunsa accusative nom. noruttunsa noruttunsa gen. noruttunsa genitive noruttunsa noruttujensa partitive noruttuaan noruttuansa noruttujaan noruttujansa inessive norutussaan norutussansa norutuissaan norutuissansa elative norutustaan norutustansa norutuistaan norutuistansa illative noruttuunsa noruttuihinsa adessive norutullaan norutullansa norutuillaan norutuillansa ablative norutultaan norutultansa norutuiltaan norutuiltansa allative norutulleen norutullensa norutuilleen norutuillensa essive noruttunaan noruttunansa noruttuinaan noruttuinansa translative norutukseen norutuksensa norutuikseen norutuiksensa abessive norututtaan norututtansa norutuittaan norutuittansa instructive — — comitative — noruttuineen noruttuinensa