Jump to content

normaalinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

normaali +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈnormɑːlinen/, [ˈno̞rmɑ̝ːˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): nor‧maa‧li‧nen

Adjective

[edit]

normaalinen (dated)

  1. Alternative form of normaali.

Declension

[edit]
Inflection of normaalinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative normaalinen normaaliset
genitive normaalisen normaalisten
normaalisien
partitive normaalista normaalisia
illative normaaliseen normaalisiin
singular plural
nominative normaalinen normaaliset
accusative nom. normaalinen normaaliset
gen. normaalisen
genitive normaalisen normaalisten
normaalisien
partitive normaalista normaalisia
inessive normaalisessa normaalisissa
elative normaalisesta normaalisista
illative normaaliseen normaalisiin
adessive normaalisella normaalisilla
ablative normaaliselta normaalisilta
allative normaaliselle normaalisille
essive normaalisena normaalisina
translative normaaliseksi normaalisiksi
abessive normaalisetta normaalisitta
instructive normaalisin
comitative normaalisine
Possessive forms of normaalinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]