myötäileminen

Finnish

Etymology

myötäillä +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmyø̯tæi̯leminen/, [ˈmyø̞̯t̪æi̯ˌle̞mine̞n]
• Rhymes: -eminen
• Hyphenation^(key): myö‧täi‧le‧mi‧nen

Noun

myötäileminen

1. verbal noun of myötäillä
   1. conforming, going along

Declension

Inflection of myötäileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		myötäileminen	myötäilemiset
genitive		myötäilemisen	myötäilemisten myötäilemisien
partitive		myötäilemistä	myötäilemisiä
illative		myötäilemiseen	myötäilemisiin
		singular	plural
nominative		myötäileminen	myötäilemiset
accusative	nom.	myötäileminen	myötäilemiset
	gen.	myötäilemisen
genitive		myötäilemisen	myötäilemisten myötäilemisien
partitive		myötäilemistä	myötäilemisiä
inessive		myötäilemisessä	myötäilemisissä
elative		myötäilemisestä	myötäilemisistä
illative		myötäilemiseen	myötäilemisiin
adessive		myötäilemisellä	myötäilemisillä
ablative		myötäilemiseltä	myötäilemisiltä
allative		myötäilemiselle	myötäilemisille
essive		myötäilemisenä	myötäilemisinä
translative		myötäilemiseksi	myötäilemisiksi
abessive		myötäilemisettä	myötäilemisittä
instructive		—	myötäilemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of myötäileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative myötäilemiseni myötäilemiseni accusative nom. myötäilemiseni myötäilemiseni gen. myötäilemiseni genitive myötäilemiseni myötäilemisteni myötäilemisieni partitive myötäilemistäni myötäilemisiäni inessive myötäilemisessäni myötäilemisissäni elative myötäilemisestäni myötäilemisistäni illative myötäilemiseeni myötäilemisiini adessive myötäilemiselläni myötäilemisilläni ablative myötäilemiseltäni myötäilemisiltäni allative myötäilemiselleni myötäilemisilleni essive myötäilemisenäni myötäilemisinäni translative myötäilemisekseni myötäilemisikseni abessive myötäilemisettäni myötäilemisittäni instructive — — comitative — myötäilemisineni second-person singular possessor singular plural nominative myötäilemisesi myötäilemisesi accusative nom. myötäilemisesi myötäilemisesi gen. myötäilemisesi genitive myötäilemisesi myötäilemistesi myötäilemisiesi partitive myötäilemistäsi myötäilemisiäsi inessive myötäilemisessäsi myötäilemisissäsi elative myötäilemisestäsi myötäilemisistäsi illative myötäilemiseesi myötäilemisiisi adessive myötäilemiselläsi myötäilemisilläsi ablative myötäilemiseltäsi myötäilemisiltäsi allative myötäilemisellesi myötäilemisillesi essive myötäilemisenäsi myötäilemisinäsi translative myötäilemiseksesi myötäilemisiksesi abessive myötäilemisettäsi myötäilemisittäsi instructive — — comitative — myötäilemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative myötäilemisemme myötäilemisemme accusative nom. myötäilemisemme myötäilemisemme gen. myötäilemisemme genitive myötäilemisemme myötäilemistemme myötäilemisiemme partitive myötäilemistämme myötäilemisiämme inessive myötäilemisessämme myötäilemisissämme elative myötäilemisestämme myötäilemisistämme illative myötäilemiseemme myötäilemisiimme adessive myötäilemisellämme myötäilemisillämme ablative myötäilemiseltämme myötäilemisiltämme allative myötäilemisellemme myötäilemisillemme essive myötäilemisenämme myötäilemisinämme translative myötäilemiseksemme myötäilemisiksemme abessive myötäilemisettämme myötäilemisittämme instructive — — comitative — myötäilemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative myötäilemisenne myötäilemisenne accusative nom. myötäilemisenne myötäilemisenne gen. myötäilemisenne genitive myötäilemisenne myötäilemistenne myötäilemisienne partitive myötäilemistänne myötäilemisiänne inessive myötäilemisessänne myötäilemisissänne elative myötäilemisestänne myötäilemisistänne illative myötäilemiseenne myötäilemisiinne adessive myötäilemisellänne myötäilemisillänne ablative myötäilemiseltänne myötäilemisiltänne allative myötäilemisellenne myötäilemisillenne essive myötäilemisenänne myötäilemisinänne translative myötäilemiseksenne myötäilemisiksenne abessive myötäilemisettänne myötäilemisittänne instructive — — comitative — myötäilemisinenne third-person possessor singular plural nominative myötäilemisensä myötäilemisensä accusative nom. myötäilemisensä myötäilemisensä gen. myötäilemisensä genitive myötäilemisensä myötäilemistensä myötäilemisiensä partitive myötäilemistään myötäilemistänsä myötäilemisiään myötäilemisiänsä inessive myötäilemisessään myötäilemisessänsä myötäilemisissään myötäilemisissänsä elative myötäilemisestään myötäilemisestänsä myötäilemisistään myötäilemisistänsä illative myötäilemiseensä myötäilemisiinsä adessive myötäilemisellään myötäilemisellänsä myötäilemisillään myötäilemisillänsä ablative myötäilemiseltään myötäilemiseltänsä myötäilemisiltään myötäilemisiltänsä allative myötäilemiselleen myötäilemisellensä myötäilemisilleen myötäilemisillensä essive myötäilemisenään myötäilemisenänsä myötäilemisinään myötäilemisinänsä translative myötäilemisekseen myötäilemiseksensä myötäilemisikseen myötäilemisiksensä abessive myötäilemisettään myötäilemisettänsä myötäilemisittään myötäilemisittänsä instructive — — comitative — myötäilemisineen myötäilemisinensä

Anagrams

• myötämielinen