Jump to content

myönnellä

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

myöntää (to admit, agree) +‎ -ellä

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmyø̯nːelːæˣ/, [ˈmyø̞̯nːe̞lːæ(ʔ)]
  • Rhymes: -yønːelːæ
  • Hyphenation(key): myön‧nel‧lä

Verb

[edit]

myönnellä

  1. to yes (to attempt to flatter someone by habitually agreeing)

Conjugation

[edit]
Inflection of myönnellä (Kotus type 67*J/tulla, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. myöntelen en myöntele 1st sing. olen myönnellyt en ole myönnellyt
2nd sing. myöntelet et myöntele 2nd sing. olet myönnellyt et ole myönnellyt
3rd sing. myöntelee ei myöntele 3rd sing. on myönnellyt ei ole myönnellyt
1st plur. myöntelemme emme myöntele 1st plur. olemme myönnelleet emme ole myönnelleet
2nd plur. myöntelette ette myöntele 2nd plur. olette myönnelleet ette ole myönnelleet
3rd plur. myöntelevät eivät myöntele 3rd plur. ovat myönnelleet eivät ole myönnelleet
passive myönnellään ei myönnellä passive on myönnelty ei ole myönnelty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. myöntelin en myönnellyt 1st sing. olin myönnellyt en ollut myönnellyt
2nd sing. myöntelit et myönnellyt 2nd sing. olit myönnellyt et ollut myönnellyt
3rd sing. myönteli ei myönnellyt 3rd sing. oli myönnellyt ei ollut myönnellyt
1st plur. myöntelimme emme myönnelleet 1st plur. olimme myönnelleet emme olleet myönnelleet
2nd plur. myöntelitte ette myönnelleet 2nd plur. olitte myönnelleet ette olleet myönnelleet
3rd plur. myöntelivät eivät myönnelleet 3rd plur. olivat myönnelleet eivät olleet myönnelleet
passive myönneltiin ei myönnelty passive oli myönnelty ei ollut myönnelty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. myöntelisin en myöntelisi 1st sing. olisin myönnellyt en olisi myönnellyt
2nd sing. myöntelisit et myöntelisi 2nd sing. olisit myönnellyt et olisi myönnellyt
3rd sing. myöntelisi ei myöntelisi 3rd sing. olisi myönnellyt ei olisi myönnellyt
1st plur. myöntelisimme emme myöntelisi 1st plur. olisimme myönnelleet emme olisi myönnelleet
2nd plur. myöntelisitte ette myöntelisi 2nd plur. olisitte myönnelleet ette olisi myönnelleet
3rd plur. myöntelisivät eivät myöntelisi 3rd plur. olisivat myönnelleet eivät olisi myönnelleet
passive myönneltäisiin ei myönneltäisi passive olisi myönnelty ei olisi myönnelty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. myöntele älä myöntele 2nd sing.
3rd sing. myönnelköön älköön myönnelkö 3rd sing. olkoon myönnellyt älköön olko myönnellyt
1st plur. myönnelkäämme älkäämme myönnelkö 1st plur.
2nd plur. myönnelkää älkää myönnelkö 2nd plur.
3rd plur. myönnelkööt älkööt myönnelkö 3rd plur. olkoot myönnelleet älkööt olko myönnelleet
passive myönneltäköön älköön myönneltäkö passive olkoon myönnelty älköön olko myönnelty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. myönnellen en myönnelle 1st sing. lienen myönnellyt en liene myönnellyt
2nd sing. myönnellet et myönnelle 2nd sing. lienet myönnellyt et liene myönnellyt
3rd sing. myönnellee ei myönnelle 3rd sing. lienee myönnellyt ei liene myönnellyt
1st plur. myönnellemme emme myönnelle 1st plur. lienemme myönnelleet emme liene myönnelleet
2nd plur. myönnellette ette myönnelle 2nd plur. lienette myönnelleet ette liene myönnelleet
3rd plur. myönnellevät eivät myönnelle 3rd plur. lienevät myönnelleet eivät liene myönnelleet
passive myönneltäneen ei myönneltäne passive lienee myönnelty ei liene myönnelty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st myönnellä present myöntelevä myönneltävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st myönnelläkseni myönnelläksemme
2nd myönnelläksesi myönnelläksenne
3rd myönnelläkseen
myönnelläksensä
past myönnellyt myönnelty
2nd inessive2 myönnellessä myönneltäessä agent4 myöntelemä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st myönnellessäni myönnellessämme
2nd myönnellessäsi myönnellessänne
3rd myönnellessään
myönnellessänsä
negative myöntelemätön
instructive myönnellen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive myöntelemässä
elative myöntelemästä
illative myöntelemään
adessive myöntelemällä
abessive myöntelemättä
instructive myöntelemän myönneltämän
4th3 verbal noun myönteleminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st myöntelemäisilläni myöntelemäisillämme
2nd myöntelemäisilläsi myöntelemäisillänne
3rd myöntelemäisillään
myöntelemäisillänsä

Further reading

[edit]