muunkuntalainen

Finnish

Etymology

muun +‎ kunta +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmuːnˌkuntɑlɑi̯nen/, [ˈmuːŋˌkun̪t̪ɑ̝ˌlɑ̝i̯ne̞n]
• Rhymes: -ɑinen
• Hyphenation^(key): muun‧kunta‧lai‧nen

Noun

muunkuntalainen

1. a person from another municipality

Declension

Inflection of muunkuntalainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		muunkuntalainen	muunkuntalaiset
genitive		muunkuntalaisen	muunkuntalaisten muunkuntalaisien
partitive		muunkuntalaista	muunkuntalaisia
illative		muunkuntalaiseen	muunkuntalaisiin
		singular	plural
nominative		muunkuntalainen	muunkuntalaiset
accusative	nom.	muunkuntalainen	muunkuntalaiset
	gen.	muunkuntalaisen
genitive		muunkuntalaisen	muunkuntalaisten muunkuntalaisien
partitive		muunkuntalaista	muunkuntalaisia
inessive		muunkuntalaisessa	muunkuntalaisissa
elative		muunkuntalaisesta	muunkuntalaisista
illative		muunkuntalaiseen	muunkuntalaisiin
adessive		muunkuntalaisella	muunkuntalaisilla
ablative		muunkuntalaiselta	muunkuntalaisilta
allative		muunkuntalaiselle	muunkuntalaisille
essive		muunkuntalaisena	muunkuntalaisina
translative		muunkuntalaiseksi	muunkuntalaisiksi
abessive		muunkuntalaisetta	muunkuntalaisitta
instructive		—	muunkuntalaisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of muunkuntalainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative muunkuntalaiseni muunkuntalaiseni accusative nom. muunkuntalaiseni muunkuntalaiseni gen. muunkuntalaiseni genitive muunkuntalaiseni muunkuntalaisteni muunkuntalaisieni partitive muunkuntalaistani muunkuntalaisiani inessive muunkuntalaisessani muunkuntalaisissani elative muunkuntalaisestani muunkuntalaisistani illative muunkuntalaiseeni muunkuntalaisiini adessive muunkuntalaisellani muunkuntalaisillani ablative muunkuntalaiseltani muunkuntalaisiltani allative muunkuntalaiselleni muunkuntalaisilleni essive muunkuntalaisenani muunkuntalaisinani translative muunkuntalaisekseni muunkuntalaisikseni abessive muunkuntalaisettani muunkuntalaisittani instructive — — comitative — muunkuntalaisineni second-person singular possessor singular plural nominative muunkuntalaisesi muunkuntalaisesi accusative nom. muunkuntalaisesi muunkuntalaisesi gen. muunkuntalaisesi genitive muunkuntalaisesi muunkuntalaistesi muunkuntalaisiesi partitive muunkuntalaistasi muunkuntalaisiasi inessive muunkuntalaisessasi muunkuntalaisissasi elative muunkuntalaisestasi muunkuntalaisistasi illative muunkuntalaiseesi muunkuntalaisiisi adessive muunkuntalaisellasi muunkuntalaisillasi ablative muunkuntalaiseltasi muunkuntalaisiltasi allative muunkuntalaisellesi muunkuntalaisillesi essive muunkuntalaisenasi muunkuntalaisinasi translative muunkuntalaiseksesi muunkuntalaisiksesi abessive muunkuntalaisettasi muunkuntalaisittasi instructive — — comitative — muunkuntalaisinesi first-person plural possessor singular plural nominative muunkuntalaisemme muunkuntalaisemme accusative nom. muunkuntalaisemme muunkuntalaisemme gen. muunkuntalaisemme genitive muunkuntalaisemme muunkuntalaistemme muunkuntalaisiemme partitive muunkuntalaistamme muunkuntalaisiamme inessive muunkuntalaisessamme muunkuntalaisissamme elative muunkuntalaisestamme muunkuntalaisistamme illative muunkuntalaiseemme muunkuntalaisiimme adessive muunkuntalaisellamme muunkuntalaisillamme ablative muunkuntalaiseltamme muunkuntalaisiltamme allative muunkuntalaisellemme muunkuntalaisillemme essive muunkuntalaisenamme muunkuntalaisinamme translative muunkuntalaiseksemme muunkuntalaisiksemme abessive muunkuntalaisettamme muunkuntalaisittamme instructive — — comitative — muunkuntalaisinemme second-person plural possessor singular plural nominative muunkuntalaisenne muunkuntalaisenne accusative nom. muunkuntalaisenne muunkuntalaisenne gen. muunkuntalaisenne genitive muunkuntalaisenne muunkuntalaistenne muunkuntalaisienne partitive muunkuntalaistanne muunkuntalaisianne inessive muunkuntalaisessanne muunkuntalaisissanne elative muunkuntalaisestanne muunkuntalaisistanne illative muunkuntalaiseenne muunkuntalaisiinne adessive muunkuntalaisellanne muunkuntalaisillanne ablative muunkuntalaiseltanne muunkuntalaisiltanne allative muunkuntalaisellenne muunkuntalaisillenne essive muunkuntalaisenanne muunkuntalaisinanne translative muunkuntalaiseksenne muunkuntalaisiksenne abessive muunkuntalaisettanne muunkuntalaisittanne instructive — — comitative — muunkuntalaisinenne third-person possessor singular plural nominative muunkuntalaisensa muunkuntalaisensa accusative nom. muunkuntalaisensa muunkuntalaisensa gen. muunkuntalaisensa genitive muunkuntalaisensa muunkuntalaistensa muunkuntalaisiensa partitive muunkuntalaistaan muunkuntalaistansa muunkuntalaisiaan muunkuntalaisiansa inessive muunkuntalaisessaan muunkuntalaisessansa muunkuntalaisissaan muunkuntalaisissansa elative muunkuntalaisestaan muunkuntalaisestansa muunkuntalaisistaan muunkuntalaisistansa illative muunkuntalaiseensa muunkuntalaisiinsa adessive muunkuntalaisellaan muunkuntalaisellansa muunkuntalaisillaan muunkuntalaisillansa ablative muunkuntalaiseltaan muunkuntalaiseltansa muunkuntalaisiltaan muunkuntalaisiltansa allative muunkuntalaiselleen muunkuntalaisellensa muunkuntalaisilleen muunkuntalaisillensa essive muunkuntalaisenaan muunkuntalaisenansa muunkuntalaisinaan muunkuntalaisinansa translative muunkuntalaisekseen muunkuntalaiseksensa muunkuntalaisikseen muunkuntalaisiksensa abessive muunkuntalaisettaan muunkuntalaisettansa muunkuntalaisittaan muunkuntalaisittansa instructive — — comitative — muunkuntalaisineen muunkuntalaisinensa

Further reading

• “muunkuntalainen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03