Jump to content

murtuminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

murtua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmurtuminen/, [ˈmurt̪uˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): mur‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

murtuminen

  1. verbal noun of murtua
    1. breaking, fracturing (the act of becoming broken or fractured)

Declension

[edit]
Inflection of murtuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative murtuminen murtumiset
genitive murtumisen murtumisten
murtumisien
partitive murtumista murtumisia
illative murtumiseen murtumisiin
singular plural
nominative murtuminen murtumiset
accusative nom. murtuminen murtumiset
gen. murtumisen
genitive murtumisen murtumisten
murtumisien
partitive murtumista murtumisia
inessive murtumisessa murtumisissa
elative murtumisesta murtumisista
illative murtumiseen murtumisiin
adessive murtumisella murtumisilla
ablative murtumiselta murtumisilta
allative murtumiselle murtumisille
essive murtumisena murtumisina
translative murtumiseksi murtumisiksi
abessive murtumisetta murtumisitta
instructive murtumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of murtuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds