Jump to content

mulkoileminen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

mulkoilla +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmulkoi̯leminen/, [ˈmulko̞i̯ˌle̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Hyphenation(key): mul‧koi‧le‧mi‧nen

Noun

[edit]

mulkoileminen

  1. verbal noun of mulkoilla
    1. leering, glaring, angrily staring

Declension

[edit]
Inflection of mulkoileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative mulkoileminen mulkoilemiset
genitive mulkoilemisen mulkoilemisten
mulkoilemisien
partitive mulkoilemista mulkoilemisia
illative mulkoilemiseen mulkoilemisiin
singular plural
nominative mulkoileminen mulkoilemiset
accusative nom. mulkoileminen mulkoilemiset
gen. mulkoilemisen
genitive mulkoilemisen mulkoilemisten
mulkoilemisien
partitive mulkoilemista mulkoilemisia
inessive mulkoilemisessa mulkoilemisissa
elative mulkoilemisesta mulkoilemisista
illative mulkoilemiseen mulkoilemisiin
adessive mulkoilemisella mulkoilemisilla
ablative mulkoilemiselta mulkoilemisilta
allative mulkoilemiselle mulkoilemisille
essive mulkoilemisena mulkoilemisina
translative mulkoilemiseksi mulkoilemisiksi
abessive mulkoilemisetta mulkoilemisitta
instructive mulkoilemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of mulkoileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)