mukavoitua

Finnish

Etymology

mukava +‎ -oitua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmukɑʋoi̯tuɑˣ/, [ˈmukɑ̝ˌʋo̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Syllabification^(key): mu‧ka‧voi‧tu‧a

Verb

mukavoitua

1. (intransitive) to become nice or nicer, to become comfortable or more comfortable

Conjugation

Inflection of mukavoitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mukavoidun	en mukavoidu	1st sing.	olen mukavoitunut	en ole mukavoitunut
2nd sing.		mukavoidut	et mukavoidu	2nd sing.	olet mukavoitunut	et ole mukavoitunut
3rd sing.		mukavoituu	ei mukavoidu	3rd sing.	on mukavoitunut	ei ole mukavoitunut
1st plur.		mukavoidumme	emme mukavoidu	1st plur.	olemme mukavoituneet	emme ole mukavoituneet
2nd plur.		mukavoidutte	ette mukavoidu	2nd plur.	olette mukavoituneet	ette ole mukavoituneet
3rd plur.		mukavoituvat	eivät mukavoidu	3rd plur.	ovat mukavoituneet	eivät ole mukavoituneet
passive		mukavoidutaan	ei mukavoiduta	passive	on mukavoiduttu	ei ole mukavoiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mukavoiduin	en mukavoitunut	1st sing.	olin mukavoitunut	en ollut mukavoitunut
2nd sing.		mukavoiduit	et mukavoitunut	2nd sing.	olit mukavoitunut	et ollut mukavoitunut
3rd sing.		mukavoitui	ei mukavoitunut	3rd sing.	oli mukavoitunut	ei ollut mukavoitunut
1st plur.		mukavoiduimme	emme mukavoituneet	1st plur.	olimme mukavoituneet	emme olleet mukavoituneet
2nd plur.		mukavoiduitte	ette mukavoituneet	2nd plur.	olitte mukavoituneet	ette olleet mukavoituneet
3rd plur.		mukavoituivat	eivät mukavoituneet	3rd plur.	olivat mukavoituneet	eivät olleet mukavoituneet
passive		mukavoiduttiin	ei mukavoiduttu	passive	oli mukavoiduttu	ei ollut mukavoiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mukavoituisin	en mukavoituisi	1st sing.	olisin mukavoitunut	en olisi mukavoitunut
2nd sing.		mukavoituisit	et mukavoituisi	2nd sing.	olisit mukavoitunut	et olisi mukavoitunut
3rd sing.		mukavoituisi	ei mukavoituisi	3rd sing.	olisi mukavoitunut	ei olisi mukavoitunut
1st plur.		mukavoituisimme	emme mukavoituisi	1st plur.	olisimme mukavoituneet	emme olisi mukavoituneet
2nd plur.		mukavoituisitte	ette mukavoituisi	2nd plur.	olisitte mukavoituneet	ette olisi mukavoituneet
3rd plur.		mukavoituisivat	eivät mukavoituisi	3rd plur.	olisivat mukavoituneet	eivät olisi mukavoituneet
passive		mukavoiduttaisiin	ei mukavoiduttaisi	passive	olisi mukavoiduttu	ei olisi mukavoiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		mukavoidu	älä mukavoidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		mukavoitukoon	älköön mukavoituko	3rd sing.	olkoon mukavoitunut	älköön olko mukavoitunut
1st plur.		mukavoitukaamme	älkäämme mukavoituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		mukavoitukaa	älkää mukavoituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		mukavoitukoot	älkööt mukavoituko	3rd plur.	olkoot mukavoituneet	älkööt olko mukavoituneet
passive		mukavoiduttakoon	älköön mukavoiduttako	passive	olkoon mukavoiduttu	älköön olko mukavoiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mukavoitunen	en mukavoitune	1st sing.	lienen mukavoitunut	en liene mukavoitunut
2nd sing.		mukavoitunet	et mukavoitune	2nd sing.	lienet mukavoitunut	et liene mukavoitunut
3rd sing.		mukavoitunee	ei mukavoitune	3rd sing.	lienee mukavoitunut	ei liene mukavoitunut
1st plur.		mukavoitunemme	emme mukavoitune	1st plur.	lienemme mukavoituneet	emme liene mukavoituneet
2nd plur.		mukavoitunette	ette mukavoitune	2nd plur.	lienette mukavoituneet	ette liene mukavoituneet
3rd plur.		mukavoitunevat	eivät mukavoitune	3rd plur.	lienevät mukavoituneet	eivät liene mukavoituneet
passive		mukavoiduttaneen	ei mukavoiduttane	passive	lienee mukavoiduttu	ei liene mukavoiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		mukavoitua		present	mukavoituva	mukavoiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mukavoituakseni mukavoituaksemme 2nd mukavoituaksesi mukavoituaksenne 3rd mukavoituakseen mukavoituaksensa		past	mukavoitunut	mukavoiduttu
2nd	inessive2	mukavoituessa	mukavoiduttaessa	agent4	mukavoituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st mukavoituessani mukavoituessamme 2nd mukavoituessasi mukavoituessanne 3rd mukavoituessaan mukavoituessansa		negative	mukavoitumaton
	instructive	mukavoituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	mukavoitumassa	—
	elative	mukavoitumasta	—
	illative	mukavoitumaan	—
	adessive	mukavoitumalla	—
	abessive	mukavoitumatta	—
	instructive	mukavoituman	mukavoiduttaman
4th3	verbal noun	mukavoituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mukavoitumaisillani mukavoitumaisillamme 2nd mukavoitumaisillasi mukavoitumaisillanne 3rd mukavoitumaisillaan mukavoitumaisillansa

Further reading

• “mukavoitua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03