muilata

Ingrian

Etymology

From muila (“soap”) +‎ -ta.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmui̯lɑtɑ/, [ˈmui̯ɫət]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmui̯lɑtɑ/, [ˈmui̯ɫɑd̥ɑ]
• Rhymes: -ui̯lɑt, -ui̯lɑtɑ
• Hyphenation: mui‧la‧ta

Verb

muilata

1. (transitive) to soap
2. (transitive) to boast to; to brag to

   Poika muilais hänen sisarta, jot näki slonan. ― The boy was bragging to his sister, that he saw an elephant.

Conjugation

Conjugation of muilata (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	muilaan	en muilaa	1st singular	oon muilant, oon muilannut	en oo muilant, en oo muilannut
2nd singular	muilaat	et muilaa	2nd singular	oot muilant, oot muilannut	et oo muilant, et oo muilannut
3rd singular	muilajaa	ei muilaa	3rd singular	ono muilant, ono muilannut	ei oo muilant, ei oo muilannut
1st plural	muilaamma	emmä muilaa	1st plural	oomma muilanneet	emmä oo muilanneet
2nd plural	muilaatta	että muilaa	2nd plural	ootta muilanneet	että oo muilanneet
3rd plural	muilajaat1), muilaavat2), muilataa	evät muilaa, ei muilata	3rd plural	ovat muilanneet	evät oo muilanneet, ei oo muilattu
impersonal	muilataa	ei muilata	impersonal	ono muilattu	ei oo muilattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	muilaisin	en muilant, en muilannut	1st singular	olin muilant, olin muilannut	en olt muilant, en olt muilannut
2nd singular	muilaisit, muilaist1)	et muilant, et muilannut	2nd singular	olit muilant, olit muilannut	et olt muilant, et olt muilannut
3rd singular	muilais	ei muilant, ei muilannut	3rd singular	oli muilant, oli muilannut	ei olt muilant, ei olt muilannut
1st plural	muilaisimma	emmä muilanneet	1st plural	olimma muilanneet	emmä olleet muilanneet
2nd plural	muilaisitta	että muilanneet	2nd plural	olitta muilanneet	että olleet muilanneet
3rd plural	muilaisiit1), muilaisivat2), muilattii	evät muilanneet, ei muilattu	3rd plural	olivat muilanneet	evät olleet muilanneet, ei olt muilattu
impersonal	muilattii	ei muilattu	impersonal	oli muilattu	ei olt muilattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	muilajaisin	en muilajais	1st singular	olisin muilant, olisin muilannut	en olis muilant, en olis muilannut
2nd singular	muilajaisit, muilajaist1)	et muilajais	2nd singular	olisit muilant, olisit muilannut	et olis muilant, et olis muilannut
3rd singular	muilajais	ei muilajais	3rd singular	olis muilant, olis muilannut	ei olis muilant, ei olis muilannut
1st plural	muilajaisimma	emmä muilajais	1st plural	olisimma muilanneet	emmä olis muilanneet
2nd plural	muilajaisitta	että muilajais	2nd plural	olisitta muilanneet	että olis muilanneet
3rd plural	muilajaisiit1), muilajaisivat2), muilattais	evät muilajais, ei muilattais	3rd plural	olisivat muilanneet	evät olis muilanneet, ei olis muilattu
impersonal	muilattais	ei muilattais	impersonal	olis muilattu	ei olis muilattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	muilaa	elä muilaa	2nd singular	oo muilant, oo muilannut	elä oo muilant, elä oo muilannut
3rd singular	muilatkoo	elköö muilatko	3rd singular	olkoo muilant, olkoo muilannut	elköö olko muilant, elköö olko muilannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	muilatkaa	elkää muilatko	2nd plural	olkaa muilanneet	elkää olko muilanneet
3rd plural	muilatkoot	elkööt muilatko, elköö muilattako	3rd plural	olkoot muilanneet	elkööt olko muilanneet, elköö olko muilattu
impersonal	muilattakkoo	elköö muilattako	impersonal	olkoo muilattu	elköö olko muilattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	muilannen	en muilanne
2nd singular	muilannet	et muilanne
3rd singular	muilannoo	ei muilanne
1st plural	muilannemma	emmä muilanne
2nd plural	muilannetta	että muilanne
3rd plural	muilannoot	evät muilanne, ei muilattane
impersonal	muilattannoo	ei muilattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		muilata	present	muilaava	muilattava
2nd	inessive	muilatees	past	muilant, muilannut	muilattu
	instructive	muilaten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (muilatkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	muilaamaa
	inessive	muilaamaas
	elative	muilaamast
	abessive	muilaamata
4th	nominative	muilaamiin
	partitive	muilaamista, muilaamist

See also

• kiissellä (“to boast”)

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 316