monoteistinen

Finnish

Etymology

mono- +‎ teistinen; monoteisti +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmonoˌtei̯stinen/, [ˈmo̞no̞ˌt̪e̞i̯s̠tine̞n]
• Rhymes: -eistinen
• Syllabification^(key): mo‧no‧teis‧ti‧nen

Adjective

monoteistinen (comparative monoteistisempi, superlative monoteistisin)

1. monotheistic

Declension

Inflection of monoteistinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		monoteistinen	monoteistiset
genitive		monoteistisen	monoteististen monoteistisien
partitive		monoteististä	monoteistisiä
illative		monoteistiseen	monoteistisiin
		singular	plural
nominative		monoteistinen	monoteistiset
accusative	nom.	monoteistinen	monoteistiset
	gen.	monoteistisen
genitive		monoteistisen	monoteististen monoteistisien
partitive		monoteististä	monoteistisiä
inessive		monoteistisessä	monoteistisissä
elative		monoteistisestä	monoteistisistä
illative		monoteistiseen	monoteistisiin
adessive		monoteistisellä	monoteistisillä
ablative		monoteistiseltä	monoteistisiltä
allative		monoteistiselle	monoteistisille
essive		monoteistisenä	monoteistisinä
translative		monoteistiseksi	monoteistisiksi
abessive		monoteistisettä	monoteistisittä
instructive		—	monoteistisin
comitative		—	monoteistisine

Possessive forms of monoteistinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative monoteistiseni monoteistiseni accusative nom. monoteistiseni monoteistiseni gen. monoteistiseni genitive monoteistiseni monoteististeni monoteistisieni partitive monoteististäni monoteistisiäni inessive monoteistisessäni monoteistisissäni elative monoteistisestäni monoteistisistäni illative monoteistiseeni monoteistisiini adessive monoteistiselläni monoteistisilläni ablative monoteistiseltäni monoteistisiltäni allative monoteistiselleni monoteistisilleni essive monoteistisenäni monoteistisinäni translative monoteistisekseni monoteistisikseni abessive monoteistisettäni monoteistisittäni instructive — — comitative — monoteistisineni second-person singular possessor singular plural nominative monoteistisesi monoteistisesi accusative nom. monoteistisesi monoteistisesi gen. monoteistisesi genitive monoteistisesi monoteististesi monoteistisiesi partitive monoteististäsi monoteistisiäsi inessive monoteistisessäsi monoteistisissäsi elative monoteistisestäsi monoteistisistäsi illative monoteistiseesi monoteistisiisi adessive monoteistiselläsi monoteistisilläsi ablative monoteistiseltäsi monoteistisiltäsi allative monoteistisellesi monoteistisillesi essive monoteistisenäsi monoteistisinäsi translative monoteistiseksesi monoteistisiksesi abessive monoteistisettäsi monoteistisittäsi instructive — — comitative — monoteistisinesi first-person plural possessor singular plural nominative monoteistisemme monoteistisemme accusative nom. monoteistisemme monoteistisemme gen. monoteistisemme genitive monoteistisemme monoteististemme monoteistisiemme partitive monoteististämme monoteistisiämme inessive monoteistisessämme monoteistisissämme elative monoteistisestämme monoteistisistämme illative monoteistiseemme monoteistisiimme adessive monoteistisellämme monoteistisillämme ablative monoteistiseltämme monoteistisiltämme allative monoteistisellemme monoteistisillemme essive monoteistisenämme monoteistisinämme translative monoteistiseksemme monoteistisiksemme abessive monoteistisettämme monoteistisittämme instructive — — comitative — monoteistisinemme second-person plural possessor singular plural nominative monoteistisenne monoteistisenne accusative nom. monoteistisenne monoteistisenne gen. monoteistisenne genitive monoteistisenne monoteististenne monoteistisienne partitive monoteististänne monoteistisiänne inessive monoteistisessänne monoteistisissänne elative monoteistisestänne monoteistisistänne illative monoteistiseenne monoteistisiinne adessive monoteistisellänne monoteistisillänne ablative monoteistiseltänne monoteistisiltänne allative monoteistisellenne monoteistisillenne essive monoteistisenänne monoteistisinänne translative monoteistiseksenne monoteistisiksenne abessive monoteistisettänne monoteistisittänne instructive — — comitative — monoteistisinenne third-person possessor singular plural nominative monoteistisensä monoteistisensä accusative nom. monoteistisensä monoteistisensä gen. monoteistisensä genitive monoteistisensä monoteististensä monoteistisiensä partitive monoteististään monoteististänsä monoteistisiään monoteistisiänsä inessive monoteistisessään monoteistisessänsä monoteistisissään monoteistisissänsä elative monoteistisestään monoteistisestänsä monoteistisistään monoteistisistänsä illative monoteistiseensä monoteistisiinsä adessive monoteistisellään monoteistisellänsä monoteistisillään monoteistisillänsä ablative monoteistiseltään monoteistiseltänsä monoteistisiltään monoteistisiltänsä allative monoteistiselleen monoteistisellensä monoteistisilleen monoteistisillensä essive monoteistisenään monoteistisenänsä monoteistisinään monoteistisinänsä translative monoteistisekseen monoteistiseksensä monoteistisikseen monoteistisiksensä abessive monoteistisettään monoteistisettänsä monoteistisittään monoteistisittänsä instructive — — comitative — monoteistisineen monoteistisinensä

Antonyms

• polyteistinen

Related terms

• monoteismi
• monoteisti

Further reading

• “monoteistinen”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03