Jump to content

monistinen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

monisti +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmonistinen/, [ˈmo̞nis̠ˌtine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): mo‧nis‧ti‧nen

Adjective

[edit]

monistinen

  1. monistic

Declension

[edit]
Inflection of monistinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative monistinen monistiset
genitive monistisen monististen
monistisien
partitive monistista monistisia
illative monistiseen monistisiin
singular plural
nominative monistinen monistiset
accusative nom. monistinen monistiset
gen. monistisen
genitive monistisen monististen
monistisien
partitive monistista monistisia
inessive monistisessa monistisissa
elative monistisesta monistisista
illative monistiseen monistisiin
adessive monistisella monistisilla
ablative monistiselta monistisilta
allative monistiselle monistisille
essive monistisena monistisina
translative monistiseksi monistisiksi
abessive monistisetta monistisitta
instructive monistisin
comitative monistisine
Possessive forms of monistinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]