monisatapäinen

Finnish

Etymology

moni +‎ sata +‎ pää +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoniˌsɑtɑˌpæi̯nen/, [ˈmo̞niˌs̠ɑ̝t̪ɑ̝ˌpæi̯ne̞n]
• Rhymes: -æinen
• Hyphenation^(key): moni‧sata‧päinen

Adjective

monisatapäinen

1. (of a group of people or animals) numbering many hundreds

Declension

Inflection of monisatapäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		monisatapäinen	monisatapäiset
genitive		monisatapäisen	monisatapäisten monisatapäisien
partitive		monisatapäistä	monisatapäisiä
illative		monisatapäiseen	monisatapäisiin
		singular	plural
nominative		monisatapäinen	monisatapäiset
accusative	nom.	monisatapäinen	monisatapäiset
	gen.	monisatapäisen
genitive		monisatapäisen	monisatapäisten monisatapäisien
partitive		monisatapäistä	monisatapäisiä
inessive		monisatapäisessä	monisatapäisissä
elative		monisatapäisestä	monisatapäisistä
illative		monisatapäiseen	monisatapäisiin
adessive		monisatapäisellä	monisatapäisillä
ablative		monisatapäiseltä	monisatapäisiltä
allative		monisatapäiselle	monisatapäisille
essive		monisatapäisenä	monisatapäisinä
translative		monisatapäiseksi	monisatapäisiksi
abessive		monisatapäisettä	monisatapäisittä
instructive		—	monisatapäisin
comitative		—	monisatapäisine

Possessive forms of monisatapäinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative monisatapäiseni monisatapäiseni accusative nom. monisatapäiseni monisatapäiseni gen. monisatapäiseni genitive monisatapäiseni monisatapäisteni monisatapäisieni partitive monisatapäistäni monisatapäisiäni inessive monisatapäisessäni monisatapäisissäni elative monisatapäisestäni monisatapäisistäni illative monisatapäiseeni monisatapäisiini adessive monisatapäiselläni monisatapäisilläni ablative monisatapäiseltäni monisatapäisiltäni allative monisatapäiselleni monisatapäisilleni essive monisatapäisenäni monisatapäisinäni translative monisatapäisekseni monisatapäisikseni abessive monisatapäisettäni monisatapäisittäni instructive — — comitative — monisatapäisineni second-person singular possessor singular plural nominative monisatapäisesi monisatapäisesi accusative nom. monisatapäisesi monisatapäisesi gen. monisatapäisesi genitive monisatapäisesi monisatapäistesi monisatapäisiesi partitive monisatapäistäsi monisatapäisiäsi inessive monisatapäisessäsi monisatapäisissäsi elative monisatapäisestäsi monisatapäisistäsi illative monisatapäiseesi monisatapäisiisi adessive monisatapäiselläsi monisatapäisilläsi ablative monisatapäiseltäsi monisatapäisiltäsi allative monisatapäisellesi monisatapäisillesi essive monisatapäisenäsi monisatapäisinäsi translative monisatapäiseksesi monisatapäisiksesi abessive monisatapäisettäsi monisatapäisittäsi instructive — — comitative — monisatapäisinesi first-person plural possessor singular plural nominative monisatapäisemme monisatapäisemme accusative nom. monisatapäisemme monisatapäisemme gen. monisatapäisemme genitive monisatapäisemme monisatapäistemme monisatapäisiemme partitive monisatapäistämme monisatapäisiämme inessive monisatapäisessämme monisatapäisissämme elative monisatapäisestämme monisatapäisistämme illative monisatapäiseemme monisatapäisiimme adessive monisatapäisellämme monisatapäisillämme ablative monisatapäiseltämme monisatapäisiltämme allative monisatapäisellemme monisatapäisillemme essive monisatapäisenämme monisatapäisinämme translative monisatapäiseksemme monisatapäisiksemme abessive monisatapäisettämme monisatapäisittämme instructive — — comitative — monisatapäisinemme second-person plural possessor singular plural nominative monisatapäisenne monisatapäisenne accusative nom. monisatapäisenne monisatapäisenne gen. monisatapäisenne genitive monisatapäisenne monisatapäistenne monisatapäisienne partitive monisatapäistänne monisatapäisiänne inessive monisatapäisessänne monisatapäisissänne elative monisatapäisestänne monisatapäisistänne illative monisatapäiseenne monisatapäisiinne adessive monisatapäisellänne monisatapäisillänne ablative monisatapäiseltänne monisatapäisiltänne allative monisatapäisellenne monisatapäisillenne essive monisatapäisenänne monisatapäisinänne translative monisatapäiseksenne monisatapäisiksenne abessive monisatapäisettänne monisatapäisittänne instructive — — comitative — monisatapäisinenne third-person possessor singular plural nominative monisatapäisensä monisatapäisensä accusative nom. monisatapäisensä monisatapäisensä gen. monisatapäisensä genitive monisatapäisensä monisatapäistensä monisatapäisiensä partitive monisatapäistään monisatapäistänsä monisatapäisiään monisatapäisiänsä inessive monisatapäisessään monisatapäisessänsä monisatapäisissään monisatapäisissänsä elative monisatapäisestään monisatapäisestänsä monisatapäisistään monisatapäisistänsä illative monisatapäiseensä monisatapäisiinsä adessive monisatapäisellään monisatapäisellänsä monisatapäisillään monisatapäisillänsä ablative monisatapäiseltään monisatapäiseltänsä monisatapäisiltään monisatapäisiltänsä allative monisatapäiselleen monisatapäisellensä monisatapäisilleen monisatapäisillensä essive monisatapäisenään monisatapäisenänsä monisatapäisinään monisatapäisinänsä translative monisatapäisekseen monisatapäiseksensä monisatapäisikseen monisatapäisiksensä abessive monisatapäisettään monisatapäisettänsä monisatapäisittään monisatapäisittänsä instructive — — comitative — monisatapäisineen monisatapäisinensä

Further reading

• “monisatapäinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03