monisäikeinen

Finnish

Etymology

moni- +‎ säie +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoniˌsæi̯kei̯nen/, [ˈmo̞niˌs̠æi̯k̟e̞i̯ne̞n]
• Rhymes: -æikeinen
• Hyphenation^(key): moni‧säikei‧nen

Adjective

monisäikeinen (comparative monisäikeisempi, superlative monisäikeisin)

1. multistrand, multistranded (composed of multiple strands, concretely or figuratively)

Declension

Inflection of monisäikeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		monisäikeinen	monisäikeiset
genitive		monisäikeisen	monisäikeisten monisäikeisien
partitive		monisäikeistä	monisäikeisiä
illative		monisäikeiseen	monisäikeisiin
		singular	plural
nominative		monisäikeinen	monisäikeiset
accusative	nom.	monisäikeinen	monisäikeiset
	gen.	monisäikeisen
genitive		monisäikeisen	monisäikeisten monisäikeisien
partitive		monisäikeistä	monisäikeisiä
inessive		monisäikeisessä	monisäikeisissä
elative		monisäikeisestä	monisäikeisistä
illative		monisäikeiseen	monisäikeisiin
adessive		monisäikeisellä	monisäikeisillä
ablative		monisäikeiseltä	monisäikeisiltä
allative		monisäikeiselle	monisäikeisille
essive		monisäikeisenä	monisäikeisinä
translative		monisäikeiseksi	monisäikeisiksi
abessive		monisäikeisettä	monisäikeisittä
instructive		—	monisäikeisin
comitative		—	monisäikeisine

Possessive forms of monisäikeinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative monisäikeiseni monisäikeiseni accusative nom. monisäikeiseni monisäikeiseni gen. monisäikeiseni genitive monisäikeiseni monisäikeisteni monisäikeisieni partitive monisäikeistäni monisäikeisiäni inessive monisäikeisessäni monisäikeisissäni elative monisäikeisestäni monisäikeisistäni illative monisäikeiseeni monisäikeisiini adessive monisäikeiselläni monisäikeisilläni ablative monisäikeiseltäni monisäikeisiltäni allative monisäikeiselleni monisäikeisilleni essive monisäikeisenäni monisäikeisinäni translative monisäikeisekseni monisäikeisikseni abessive monisäikeisettäni monisäikeisittäni instructive — — comitative — monisäikeisineni second-person singular possessor singular plural nominative monisäikeisesi monisäikeisesi accusative nom. monisäikeisesi monisäikeisesi gen. monisäikeisesi genitive monisäikeisesi monisäikeistesi monisäikeisiesi partitive monisäikeistäsi monisäikeisiäsi inessive monisäikeisessäsi monisäikeisissäsi elative monisäikeisestäsi monisäikeisistäsi illative monisäikeiseesi monisäikeisiisi adessive monisäikeiselläsi monisäikeisilläsi ablative monisäikeiseltäsi monisäikeisiltäsi allative monisäikeisellesi monisäikeisillesi essive monisäikeisenäsi monisäikeisinäsi translative monisäikeiseksesi monisäikeisiksesi abessive monisäikeisettäsi monisäikeisittäsi instructive — — comitative — monisäikeisinesi first-person plural possessor singular plural nominative monisäikeisemme monisäikeisemme accusative nom. monisäikeisemme monisäikeisemme gen. monisäikeisemme genitive monisäikeisemme monisäikeistemme monisäikeisiemme partitive monisäikeistämme monisäikeisiämme inessive monisäikeisessämme monisäikeisissämme elative monisäikeisestämme monisäikeisistämme illative monisäikeiseemme monisäikeisiimme adessive monisäikeisellämme monisäikeisillämme ablative monisäikeiseltämme monisäikeisiltämme allative monisäikeisellemme monisäikeisillemme essive monisäikeisenämme monisäikeisinämme translative monisäikeiseksemme monisäikeisiksemme abessive monisäikeisettämme monisäikeisittämme instructive — — comitative — monisäikeisinemme second-person plural possessor singular plural nominative monisäikeisenne monisäikeisenne accusative nom. monisäikeisenne monisäikeisenne gen. monisäikeisenne genitive monisäikeisenne monisäikeistenne monisäikeisienne partitive monisäikeistänne monisäikeisiänne inessive monisäikeisessänne monisäikeisissänne elative monisäikeisestänne monisäikeisistänne illative monisäikeiseenne monisäikeisiinne adessive monisäikeisellänne monisäikeisillänne ablative monisäikeiseltänne monisäikeisiltänne allative monisäikeisellenne monisäikeisillenne essive monisäikeisenänne monisäikeisinänne translative monisäikeiseksenne monisäikeisiksenne abessive monisäikeisettänne monisäikeisittänne instructive — — comitative — monisäikeisinenne third-person possessor singular plural nominative monisäikeisensä monisäikeisensä accusative nom. monisäikeisensä monisäikeisensä gen. monisäikeisensä genitive monisäikeisensä monisäikeistensä monisäikeisiensä partitive monisäikeistään monisäikeistänsä monisäikeisiään monisäikeisiänsä inessive monisäikeisessään monisäikeisessänsä monisäikeisissään monisäikeisissänsä elative monisäikeisestään monisäikeisestänsä monisäikeisistään monisäikeisistänsä illative monisäikeiseensä monisäikeisiinsä adessive monisäikeisellään monisäikeisellänsä monisäikeisillään monisäikeisillänsä ablative monisäikeiseltään monisäikeiseltänsä monisäikeisiltään monisäikeisiltänsä allative monisäikeiselleen monisäikeisellensä monisäikeisilleen monisäikeisillensä essive monisäikeisenään monisäikeisenänsä monisäikeisinään monisäikeisinänsä translative monisäikeisekseen monisäikeiseksensä monisäikeisikseen monisäikeisiksensä abessive monisäikeisettään monisäikeisettänsä monisäikeisittään monisäikeisittänsä instructive — — comitative — monisäikeisineen monisäikeisinensä

Synonyms

• monisyikeinen
• monimutkainen

Derived terms

• monisäikeisyys

 

Further reading

• “monisäikeinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03