moninkertainen

Finnish

Etymology

monin (instructive plural) +‎ -kertainen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoninˌkertɑi̯nen/, [ˈmo̞niŋˌk̟e̞rt̪ɑ̝i̯ne̞n]
• Rhymes: -ertɑinen
• Hyphenation^(key): monin‧kertai‧nen

Adjective

moninkertainen (comparative moninkertaisempi, superlative moninkertaisin)

1. multiple

Declension

Inflection of moninkertainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		moninkertainen	moninkertaiset
genitive		moninkertaisen	moninkertaisten moninkertaisien
partitive		moninkertaista	moninkertaisia
illative		moninkertaiseen	moninkertaisiin
		singular	plural
nominative		moninkertainen	moninkertaiset
accusative	nom.	moninkertainen	moninkertaiset
	gen.	moninkertaisen
genitive		moninkertaisen	moninkertaisten moninkertaisien
partitive		moninkertaista	moninkertaisia
inessive		moninkertaisessa	moninkertaisissa
elative		moninkertaisesta	moninkertaisista
illative		moninkertaiseen	moninkertaisiin
adessive		moninkertaisella	moninkertaisilla
ablative		moninkertaiselta	moninkertaisilta
allative		moninkertaiselle	moninkertaisille
essive		moninkertaisena	moninkertaisina
translative		moninkertaiseksi	moninkertaisiksi
abessive		moninkertaisetta	moninkertaisitta
instructive		—	moninkertaisin
comitative		—	moninkertaisine

Possessive forms of moninkertainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative moninkertaiseni moninkertaiseni accusative nom. moninkertaiseni moninkertaiseni gen. moninkertaiseni genitive moninkertaiseni moninkertaisteni moninkertaisieni partitive moninkertaistani moninkertaisiani inessive moninkertaisessani moninkertaisissani elative moninkertaisestani moninkertaisistani illative moninkertaiseeni moninkertaisiini adessive moninkertaisellani moninkertaisillani ablative moninkertaiseltani moninkertaisiltani allative moninkertaiselleni moninkertaisilleni essive moninkertaisenani moninkertaisinani translative moninkertaisekseni moninkertaisikseni abessive moninkertaisettani moninkertaisittani instructive — — comitative — moninkertaisineni second-person singular possessor singular plural nominative moninkertaisesi moninkertaisesi accusative nom. moninkertaisesi moninkertaisesi gen. moninkertaisesi genitive moninkertaisesi moninkertaistesi moninkertaisiesi partitive moninkertaistasi moninkertaisiasi inessive moninkertaisessasi moninkertaisissasi elative moninkertaisestasi moninkertaisistasi illative moninkertaiseesi moninkertaisiisi adessive moninkertaisellasi moninkertaisillasi ablative moninkertaiseltasi moninkertaisiltasi allative moninkertaisellesi moninkertaisillesi essive moninkertaisenasi moninkertaisinasi translative moninkertaiseksesi moninkertaisiksesi abessive moninkertaisettasi moninkertaisittasi instructive — — comitative — moninkertaisinesi first-person plural possessor singular plural nominative moninkertaisemme moninkertaisemme accusative nom. moninkertaisemme moninkertaisemme gen. moninkertaisemme genitive moninkertaisemme moninkertaistemme moninkertaisiemme partitive moninkertaistamme moninkertaisiamme inessive moninkertaisessamme moninkertaisissamme elative moninkertaisestamme moninkertaisistamme illative moninkertaiseemme moninkertaisiimme adessive moninkertaisellamme moninkertaisillamme ablative moninkertaiseltamme moninkertaisiltamme allative moninkertaisellemme moninkertaisillemme essive moninkertaisenamme moninkertaisinamme translative moninkertaiseksemme moninkertaisiksemme abessive moninkertaisettamme moninkertaisittamme instructive — — comitative — moninkertaisinemme second-person plural possessor singular plural nominative moninkertaisenne moninkertaisenne accusative nom. moninkertaisenne moninkertaisenne gen. moninkertaisenne genitive moninkertaisenne moninkertaistenne moninkertaisienne partitive moninkertaistanne moninkertaisianne inessive moninkertaisessanne moninkertaisissanne elative moninkertaisestanne moninkertaisistanne illative moninkertaiseenne moninkertaisiinne adessive moninkertaisellanne moninkertaisillanne ablative moninkertaiseltanne moninkertaisiltanne allative moninkertaisellenne moninkertaisillenne essive moninkertaisenanne moninkertaisinanne translative moninkertaiseksenne moninkertaisiksenne abessive moninkertaisettanne moninkertaisittanne instructive — — comitative — moninkertaisinenne third-person possessor singular plural nominative moninkertaisensa moninkertaisensa accusative nom. moninkertaisensa moninkertaisensa gen. moninkertaisensa genitive moninkertaisensa moninkertaistensa moninkertaisiensa partitive moninkertaistaan moninkertaistansa moninkertaisiaan moninkertaisiansa inessive moninkertaisessaan moninkertaisessansa moninkertaisissaan moninkertaisissansa elative moninkertaisestaan moninkertaisestansa moninkertaisistaan moninkertaisistansa illative moninkertaiseensa moninkertaisiinsa adessive moninkertaisellaan moninkertaisellansa moninkertaisillaan moninkertaisillansa ablative moninkertaiseltaan moninkertaiseltansa moninkertaisiltaan moninkertaisiltansa allative moninkertaiselleen moninkertaisellensa moninkertaisilleen moninkertaisillensa essive moninkertaisenaan moninkertaisenansa moninkertaisinaan moninkertaisinansa translative moninkertaisekseen moninkertaiseksensa moninkertaisikseen moninkertaisiksensa abessive moninkertaisettaan moninkertaisettansa moninkertaisittaan moninkertaisittansa instructive — — comitative — moninkertaisineen moninkertaisinensa

Derived terms

• moninkertaisesti
• moninkertaistaa
• moninkertaisuus

Further reading

• “moninkertainen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03