moninaistua

Finnish

Etymology

moninaistaa +‎ -ua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoninɑi̯stuɑˣ/, [ˈmo̞niˌnɑ̝i̯s̠tuɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -ɑistuɑ
• Hyphenation^(key): mo‧ni‧nais‧tua

Verb

moninaistua

1. (intransitive) To be diversified.

Conjugation

Inflection of moninaistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		moninaistun	en moninaistu	1st sing.	olen moninaistunut	en ole moninaistunut
2nd sing.		moninaistut	et moninaistu	2nd sing.	olet moninaistunut	et ole moninaistunut
3rd sing.		moninaistuu	ei moninaistu	3rd sing.	on moninaistunut	ei ole moninaistunut
1st plur.		moninaistumme	emme moninaistu	1st plur.	olemme moninaistuneet	emme ole moninaistuneet
2nd plur.		moninaistutte	ette moninaistu	2nd plur.	olette moninaistuneet	ette ole moninaistuneet
3rd plur.		moninaistuvat	eivät moninaistu	3rd plur.	ovat moninaistuneet	eivät ole moninaistuneet
passive		moninaistutaan	ei moninaistuta	passive	on moninaistuttu	ei ole moninaistuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		moninaistuin	en moninaistunut	1st sing.	olin moninaistunut	en ollut moninaistunut
2nd sing.		moninaistuit	et moninaistunut	2nd sing.	olit moninaistunut	et ollut moninaistunut
3rd sing.		moninaistui	ei moninaistunut	3rd sing.	oli moninaistunut	ei ollut moninaistunut
1st plur.		moninaistuimme	emme moninaistuneet	1st plur.	olimme moninaistuneet	emme olleet moninaistuneet
2nd plur.		moninaistuitte	ette moninaistuneet	2nd plur.	olitte moninaistuneet	ette olleet moninaistuneet
3rd plur.		moninaistuivat	eivät moninaistuneet	3rd plur.	olivat moninaistuneet	eivät olleet moninaistuneet
passive		moninaistuttiin	ei moninaistuttu	passive	oli moninaistuttu	ei ollut moninaistuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		moninaistuisin	en moninaistuisi	1st sing.	olisin moninaistunut	en olisi moninaistunut
2nd sing.		moninaistuisit	et moninaistuisi	2nd sing.	olisit moninaistunut	et olisi moninaistunut
3rd sing.		moninaistuisi	ei moninaistuisi	3rd sing.	olisi moninaistunut	ei olisi moninaistunut
1st plur.		moninaistuisimme	emme moninaistuisi	1st plur.	olisimme moninaistuneet	emme olisi moninaistuneet
2nd plur.		moninaistuisitte	ette moninaistuisi	2nd plur.	olisitte moninaistuneet	ette olisi moninaistuneet
3rd plur.		moninaistuisivat	eivät moninaistuisi	3rd plur.	olisivat moninaistuneet	eivät olisi moninaistuneet
passive		moninaistuttaisiin	ei moninaistuttaisi	passive	olisi moninaistuttu	ei olisi moninaistuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		moninaistu	älä moninaistu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		moninaistukoon	älköön moninaistuko	3rd sing.	olkoon moninaistunut	älköön olko moninaistunut
1st plur.		moninaistukaamme	älkäämme moninaistuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		moninaistukaa	älkää moninaistuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		moninaistukoot	älkööt moninaistuko	3rd plur.	olkoot moninaistuneet	älkööt olko moninaistuneet
passive		moninaistuttakoon	älköön moninaistuttako	passive	olkoon moninaistuttu	älköön olko moninaistuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		moninaistunen	en moninaistune	1st sing.	lienen moninaistunut	en liene moninaistunut
2nd sing.		moninaistunet	et moninaistune	2nd sing.	lienet moninaistunut	et liene moninaistunut
3rd sing.		moninaistunee	ei moninaistune	3rd sing.	lienee moninaistunut	ei liene moninaistunut
1st plur.		moninaistunemme	emme moninaistune	1st plur.	lienemme moninaistuneet	emme liene moninaistuneet
2nd plur.		moninaistunette	ette moninaistune	2nd plur.	lienette moninaistuneet	ette liene moninaistuneet
3rd plur.		moninaistunevat	eivät moninaistune	3rd plur.	lienevät moninaistuneet	eivät liene moninaistuneet
passive		moninaistuttaneen	ei moninaistuttane	passive	lienee moninaistuttu	ei liene moninaistuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		moninaistua		present	moninaistuva	moninaistuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st moninaistuakseni moninaistuaksemme 2nd moninaistuaksesi moninaistuaksenne 3rd moninaistuakseen moninaistuaksensa		past	moninaistunut	moninaistuttu
2nd	inessive2	moninaistuessa	moninaistuttaessa	agent4	moninaistuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st moninaistuessani moninaistuessamme 2nd moninaistuessasi moninaistuessanne 3rd moninaistuessaan moninaistuessansa		negative	moninaistumaton
	instructive	moninaistuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	moninaistumassa	—
	elative	moninaistumasta	—
	illative	moninaistumaan	—
	adessive	moninaistumalla	—
	abessive	moninaistumatta	—
	instructive	moninaistuman	moninaistuttaman
4th3	verbal noun	moninaistuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st moninaistumaisillani moninaistumaisillamme 2nd moninaistumaisillasi moninaistumaisillanne 3rd moninaistumaisillaan moninaistumaisillansa

Further reading

• “moninaistua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

Anagrams

• ansioituman