Jump to content

monikkomuoto

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

monikko +‎ muoto

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈmonikːoˌmuo̯to/, [ˈmo̞nikːo̞ˌmuo̞̯t̪o̞]
  • Rhymes: -uoto
  • Hyphenation(key): mo‧nikko‧muoto

Noun

[edit]

monikkomuoto

  1. (grammar) plural form

Declension

[edit]
Inflection of monikkomuoto (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
nominative monikkomuoto monikkomuodot
genitive monikkomuodon monikkomuotojen
partitive monikkomuotoa monikkomuotoja
illative monikkomuotoon monikkomuotoihin
singular plural
nominative monikkomuoto monikkomuodot
accusative nom. monikkomuoto monikkomuodot
gen. monikkomuodon
genitive monikkomuodon monikkomuotojen
partitive monikkomuotoa monikkomuotoja
inessive monikkomuodossa monikkomuodoissa
elative monikkomuodosta monikkomuodoista
illative monikkomuotoon monikkomuotoihin
adessive monikkomuodolla monikkomuodoilla
ablative monikkomuodolta monikkomuodoilta
allative monikkomuodolle monikkomuodoille
essive monikkomuotona monikkomuotoina
translative monikkomuodoksi monikkomuodoiksi
abessive monikkomuodotta monikkomuodoitta
instructive monikkomuodoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of monikkomuoto (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]