monikielinen

Finnish

Etymology

moni- +‎ kielinen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmoniˌkie̯linen/, [ˈmo̞niˌk̟ie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Hyphenation^(key): moni‧kieli‧nen

Adjective

monikielinen (comparative monikielisempi, superlative monikielisin)

1. multilingual
2. polyglot
3. (music) multi-stringed

Declension

Inflection of monikielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		monikielinen	monikieliset
genitive		monikielisen	monikielisten monikielisien
partitive		monikielistä	monikielisiä
illative		monikieliseen	monikielisiin
		singular	plural
nominative		monikielinen	monikieliset
accusative	nom.	monikielinen	monikieliset
	gen.	monikielisen
genitive		monikielisen	monikielisten monikielisien
partitive		monikielistä	monikielisiä
inessive		monikielisessä	monikielisissä
elative		monikielisestä	monikielisistä
illative		monikieliseen	monikielisiin
adessive		monikielisellä	monikielisillä
ablative		monikieliseltä	monikielisiltä
allative		monikieliselle	monikielisille
essive		monikielisenä	monikielisinä
translative		monikieliseksi	monikielisiksi
abessive		monikielisettä	monikielisittä
instructive		—	monikielisin
comitative		—	monikielisine

Possessive forms of monikielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative monikieliseni monikieliseni accusative nom. monikieliseni monikieliseni gen. monikieliseni genitive monikieliseni monikielisteni monikielisieni partitive monikielistäni monikielisiäni inessive monikielisessäni monikielisissäni elative monikielisestäni monikielisistäni illative monikieliseeni monikielisiini adessive monikieliselläni monikielisilläni ablative monikieliseltäni monikielisiltäni allative monikieliselleni monikielisilleni essive monikielisenäni monikielisinäni translative monikielisekseni monikielisikseni abessive monikielisettäni monikielisittäni instructive — — comitative — monikielisineni second-person singular possessor singular plural nominative monikielisesi monikielisesi accusative nom. monikielisesi monikielisesi gen. monikielisesi genitive monikielisesi monikielistesi monikielisiesi partitive monikielistäsi monikielisiäsi inessive monikielisessäsi monikielisissäsi elative monikielisestäsi monikielisistäsi illative monikieliseesi monikielisiisi adessive monikieliselläsi monikielisilläsi ablative monikieliseltäsi monikielisiltäsi allative monikielisellesi monikielisillesi essive monikielisenäsi monikielisinäsi translative monikieliseksesi monikielisiksesi abessive monikielisettäsi monikielisittäsi instructive — — comitative — monikielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative monikielisemme monikielisemme accusative nom. monikielisemme monikielisemme gen. monikielisemme genitive monikielisemme monikielistemme monikielisiemme partitive monikielistämme monikielisiämme inessive monikielisessämme monikielisissämme elative monikielisestämme monikielisistämme illative monikieliseemme monikielisiimme adessive monikielisellämme monikielisillämme ablative monikieliseltämme monikielisiltämme allative monikielisellemme monikielisillemme essive monikielisenämme monikielisinämme translative monikieliseksemme monikielisiksemme abessive monikielisettämme monikielisittämme instructive — — comitative — monikielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative monikielisenne monikielisenne accusative nom. monikielisenne monikielisenne gen. monikielisenne genitive monikielisenne monikielistenne monikielisienne partitive monikielistänne monikielisiänne inessive monikielisessänne monikielisissänne elative monikielisestänne monikielisistänne illative monikieliseenne monikielisiinne adessive monikielisellänne monikielisillänne ablative monikieliseltänne monikielisiltänne allative monikielisellenne monikielisillenne essive monikielisenänne monikielisinänne translative monikieliseksenne monikielisiksenne abessive monikielisettänne monikielisittänne instructive — — comitative — monikielisinenne third-person possessor singular plural nominative monikielisensä monikielisensä accusative nom. monikielisensä monikielisensä gen. monikielisensä genitive monikielisensä monikielistensä monikielisiensä partitive monikielistään monikielistänsä monikielisiään monikielisiänsä inessive monikielisessään monikielisessänsä monikielisissään monikielisissänsä elative monikielisestään monikielisestänsä monikielisistään monikielisistänsä illative monikieliseensä monikielisiinsä adessive monikielisellään monikielisellänsä monikielisillään monikielisillänsä ablative monikieliseltään monikieliseltänsä monikielisiltään monikielisiltänsä allative monikieliselleen monikielisellensä monikielisilleen monikielisillensä essive monikielisenään monikielisenänsä monikielisinään monikielisinänsä translative monikielisekseen monikieliseksensä monikielisikseen monikielisiksensä abessive monikielisettään monikielisettänsä monikielisittään monikielisittänsä instructive — — comitative — monikielisineen monikielisinensä

Derived terms

• monikielisesti
• monikielisyys

Further reading

• “monikielinen”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03