metsäkarhu

Ingrian

Etymology

From metsä (“forest”) +‎ karhu (“bear”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmet͡sæˌkɑru/, [ˈme̞t͡s̠əˌkɑru]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmet͡sæˌkɑrhu/, [ˈme̞t͡sæˌɡ̊ɑrhu]
• Rhymes: -ɑru, -ɑrhu
• Hyphenation: met‧sä‧kar‧hu

Noun

metsäkarhu

1. wild bear

Declension

Declension of metsäkarhu (type 4/koivu, no gradation)
	singular	plural
nominative	metsäkarhu	metsäkarhut
genitive	metsäkarhun	metsäkarhuin, metsäkarhuloin
partitive	metsäkarhua	metsäkarhuja, metsäkarhuloja
illative	metsäkarhuu	metsäkarhui, metsäkarhuloihe
inessive	metsäkarhuus	metsäkarhuis, metsäkarhulois
elative	metsäkarhust	metsäkarhuist, metsäkarhuloist
allative	metsäkarhulle	metsäkarhuille, metsäkarhuloille
adessive	metsäkarhuul	metsäkarhuil, metsäkarhuloil
ablative	metsäkarhult	metsäkarhuilt, metsäkarhuloilt
translative	metsäkarhuks	metsäkarhuiks, metsäkarhuloiks
essive	metsäkarhunna, metsäkarhuun	metsäkarhuinna, metsäkarhuloinna, metsäkarhuin, metsäkarhuloin
exessive1)	metsäkarhunt	metsäkarhuint, metsäkarhuloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

See also

• tarhaakarhu (“tame bear”)

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 575