merkitsin

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmerkitsin/, [ˈme̞rk̟its̠in]
• Rhymes: -erkitsin
• Hyphenation^(key): mer‧kit‧sin

Etymology 1

merkitä +‎ -in

Noun

merkitsin

1. (linguistics) signifier

Declension

Inflection of merkitsin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative		merkitsin	merkitsimet
genitive		merkitsimen	merkitsimien merkitsinten
partitive		merkitsintä	merkitsimiä
illative		merkitsimeen	merkitsimiin
		singular	plural
nominative		merkitsin	merkitsimet
accusative	nom.	merkitsin	merkitsimet
	gen.	merkitsimen
genitive		merkitsimen	merkitsimien merkitsinten
partitive		merkitsintä	merkitsimiä
inessive		merkitsimessä	merkitsimissä
elative		merkitsimestä	merkitsimistä
illative		merkitsimeen	merkitsimiin
adessive		merkitsimellä	merkitsimillä
ablative		merkitsimeltä	merkitsimiltä
allative		merkitsimelle	merkitsimille
essive		merkitsimenä	merkitsiminä
translative		merkitsimeksi	merkitsimiksi
abessive		merkitsimettä	merkitsimittä
instructive		—	merkitsimin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of merkitsin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative merkitsimeni merkitsimeni accusative nom. merkitsimeni merkitsimeni gen. merkitsimeni genitive merkitsimeni merkitsimieni merkitsinteni partitive merkitsintäni merkitsimiäni inessive merkitsimessäni merkitsimissäni elative merkitsimestäni merkitsimistäni illative merkitsimeeni merkitsimiini adessive merkitsimelläni merkitsimilläni ablative merkitsimeltäni merkitsimiltäni allative merkitsimelleni merkitsimilleni essive merkitsimenäni merkitsiminäni translative merkitsimekseni merkitsimikseni abessive merkitsimettäni merkitsimittäni instructive — — comitative — merkitsimineni second-person singular possessor singular plural nominative merkitsimesi merkitsimesi accusative nom. merkitsimesi merkitsimesi gen. merkitsimesi genitive merkitsimesi merkitsimiesi merkitsintesi partitive merkitsintäsi merkitsimiäsi inessive merkitsimessäsi merkitsimissäsi elative merkitsimestäsi merkitsimistäsi illative merkitsimeesi merkitsimiisi adessive merkitsimelläsi merkitsimilläsi ablative merkitsimeltäsi merkitsimiltäsi allative merkitsimellesi merkitsimillesi essive merkitsimenäsi merkitsiminäsi translative merkitsimeksesi merkitsimiksesi abessive merkitsimettäsi merkitsimittäsi instructive — — comitative — merkitsiminesi first-person plural possessor singular plural nominative merkitsimemme merkitsimemme accusative nom. merkitsimemme merkitsimemme gen. merkitsimemme genitive merkitsimemme merkitsimiemme merkitsintemme partitive merkitsintämme merkitsimiämme inessive merkitsimessämme merkitsimissämme elative merkitsimestämme merkitsimistämme illative merkitsimeemme merkitsimiimme adessive merkitsimellämme merkitsimillämme ablative merkitsimeltämme merkitsimiltämme allative merkitsimellemme merkitsimillemme essive merkitsimenämme merkitsiminämme translative merkitsimeksemme merkitsimiksemme abessive merkitsimettämme merkitsimittämme instructive — — comitative — merkitsiminemme second-person plural possessor singular plural nominative merkitsimenne merkitsimenne accusative nom. merkitsimenne merkitsimenne gen. merkitsimenne genitive merkitsimenne merkitsimienne merkitsintenne partitive merkitsintänne merkitsimiänne inessive merkitsimessänne merkitsimissänne elative merkitsimestänne merkitsimistänne illative merkitsimeenne merkitsimiinne adessive merkitsimellänne merkitsimillänne ablative merkitsimeltänne merkitsimiltänne allative merkitsimellenne merkitsimillenne essive merkitsimenänne merkitsiminänne translative merkitsimeksenne merkitsimiksenne abessive merkitsimettänne merkitsimittänne instructive — — comitative — merkitsiminenne third-person possessor singular plural nominative merkitsimensä merkitsimensä accusative nom. merkitsimensä merkitsimensä gen. merkitsimensä genitive merkitsimensä merkitsimiensä merkitsintensä partitive merkitsintään merkitsintänsä merkitsimiään merkitsimiänsä inessive merkitsimessään merkitsimessänsä merkitsimissään merkitsimissänsä elative merkitsimestään merkitsimestänsä merkitsimistään merkitsimistänsä illative merkitsimeensä merkitsimiinsä adessive merkitsimellään merkitsimellänsä merkitsimillään merkitsimillänsä ablative merkitsimeltään merkitsimeltänsä merkitsimiltään merkitsimiltänsä allative merkitsimelleen merkitsimellensä merkitsimilleen merkitsimillensä essive merkitsimenään merkitsimenänsä merkitsiminään merkitsiminänsä translative merkitsimekseen merkitsimeksensä merkitsimikseen merkitsimiksensä abessive merkitsimettään merkitsimettänsä merkitsimittään merkitsimittänsä instructive — — comitative — merkitsimineen merkitsiminensä

Derived terms

compounds

• diskurssimerkitsin

 

Etymology 2

Verb

merkitsin

1. first-person singular past indicative of merkitä