mankeloitua

Finnish

Etymology 1

mankeloida +‎ -tua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑŋkeloi̯tuɑˣ/, [ˈmɑ̝ŋk̟e̞ˌlo̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Hyphenation^(key): man‧ke‧loi‧tua

Verb

mankeloitua

1. (intransitive) to be mangled

Conjugation

Inflection of mankeloitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mankeloidun	en mankeloidu	1st sing.	olen mankeloitunut	en ole mankeloitunut
2nd sing.		mankeloidut	et mankeloidu	2nd sing.	olet mankeloitunut	et ole mankeloitunut
3rd sing.		mankeloituu	ei mankeloidu	3rd sing.	on mankeloitunut	ei ole mankeloitunut
1st plur.		mankeloidumme	emme mankeloidu	1st plur.	olemme mankeloituneet	emme ole mankeloituneet
2nd plur.		mankeloidutte	ette mankeloidu	2nd plur.	olette mankeloituneet	ette ole mankeloituneet
3rd plur.		mankeloituvat	eivät mankeloidu	3rd plur.	ovat mankeloituneet	eivät ole mankeloituneet
passive		mankeloidutaan	ei mankeloiduta	passive	on mankeloiduttu	ei ole mankeloiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mankeloiduin	en mankeloitunut	1st sing.	olin mankeloitunut	en ollut mankeloitunut
2nd sing.		mankeloiduit	et mankeloitunut	2nd sing.	olit mankeloitunut	et ollut mankeloitunut
3rd sing.		mankeloitui	ei mankeloitunut	3rd sing.	oli mankeloitunut	ei ollut mankeloitunut
1st plur.		mankeloiduimme	emme mankeloituneet	1st plur.	olimme mankeloituneet	emme olleet mankeloituneet
2nd plur.		mankeloiduitte	ette mankeloituneet	2nd plur.	olitte mankeloituneet	ette olleet mankeloituneet
3rd plur.		mankeloituivat	eivät mankeloituneet	3rd plur.	olivat mankeloituneet	eivät olleet mankeloituneet
passive		mankeloiduttiin	ei mankeloiduttu	passive	oli mankeloiduttu	ei ollut mankeloiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mankeloituisin	en mankeloituisi	1st sing.	olisin mankeloitunut	en olisi mankeloitunut
2nd sing.		mankeloituisit	et mankeloituisi	2nd sing.	olisit mankeloitunut	et olisi mankeloitunut
3rd sing.		mankeloituisi	ei mankeloituisi	3rd sing.	olisi mankeloitunut	ei olisi mankeloitunut
1st plur.		mankeloituisimme	emme mankeloituisi	1st plur.	olisimme mankeloituneet	emme olisi mankeloituneet
2nd plur.		mankeloituisitte	ette mankeloituisi	2nd plur.	olisitte mankeloituneet	ette olisi mankeloituneet
3rd plur.		mankeloituisivat	eivät mankeloituisi	3rd plur.	olisivat mankeloituneet	eivät olisi mankeloituneet
passive		mankeloiduttaisiin	ei mankeloiduttaisi	passive	olisi mankeloiduttu	ei olisi mankeloiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		mankeloidu	älä mankeloidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		mankeloitukoon	älköön mankeloituko	3rd sing.	olkoon mankeloitunut	älköön olko mankeloitunut
1st plur.		mankeloitukaamme	älkäämme mankeloituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		mankeloitukaa	älkää mankeloituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		mankeloitukoot	älkööt mankeloituko	3rd plur.	olkoot mankeloituneet	älkööt olko mankeloituneet
passive		mankeloiduttakoon	älköön mankeloiduttako	passive	olkoon mankeloiduttu	älköön olko mankeloiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		mankeloitunen	en mankeloitune	1st sing.	lienen mankeloitunut	en liene mankeloitunut
2nd sing.		mankeloitunet	et mankeloitune	2nd sing.	lienet mankeloitunut	et liene mankeloitunut
3rd sing.		mankeloitunee	ei mankeloitune	3rd sing.	lienee mankeloitunut	ei liene mankeloitunut
1st plur.		mankeloitunemme	emme mankeloitune	1st plur.	lienemme mankeloituneet	emme liene mankeloituneet
2nd plur.		mankeloitunette	ette mankeloitune	2nd plur.	lienette mankeloituneet	ette liene mankeloituneet
3rd plur.		mankeloitunevat	eivät mankeloitune	3rd plur.	lienevät mankeloituneet	eivät liene mankeloituneet
passive		mankeloiduttaneen	ei mankeloiduttane	passive	lienee mankeloiduttu	ei liene mankeloiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		mankeloitua		present	mankeloituva	mankeloiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mankeloituakseni mankeloituaksemme 2nd mankeloituaksesi mankeloituaksenne 3rd mankeloituakseen mankeloituaksensa		past	mankeloitunut	mankeloiduttu
2nd	inessive2	mankeloituessa	mankeloiduttaessa	agent4	mankeloituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st mankeloituessani mankeloituessamme 2nd mankeloituessasi mankeloituessanne 3rd mankeloituessaan mankeloituessansa		negative	mankeloitumaton
	instructive	mankeloituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	mankeloitumassa	—
	elative	mankeloitumasta	—
	illative	mankeloitumaan	—
	adessive	mankeloitumalla	—
	abessive	mankeloitumatta	—
	instructive	mankeloituman	mankeloiduttaman
4th3	verbal noun	mankeloituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st mankeloitumaisillani mankeloitumaisillamme 2nd mankeloitumaisillasi mankeloitumaisillanne 3rd mankeloitumaisillaan mankeloitumaisillansa

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑŋkeloi̯tuɑ/, [ˈmɑ̝ŋk̟e̞ˌlo̞i̯t̪uɑ̝]
• Rhymes: -oituɑ
• Hyphenation^(key): man‧ke‧loi‧tua

Verb

mankeloitua

1. partitive singular of mankeloitu