maite

See also: Maite, maité, maíte, Maïté, and máite

Basque

Etymology

Probably a Celtic loan, compare Irish maith, Welsh and Breton mad, from Proto-Celtic *matis.

Pronunciation

• Audio:

  (file)

• IPA^(key): /mai̯te/ [mai̯.t̪e]
• Rhymes: -ai̯te
• Hyphenation: mai‧te

Adjective

maite (comparative maiteago, superlative maiteen, excessive maiteegi)

1. dear, beloved

Declension

Declension of maite (adjective, ending in vowel)

		indefinite	singular	plural
absolutive		maite	maitea	maiteak
ergative		maitek	maiteak	maiteek
dative		maiteri	maiteari	maiteei
genitive		maiteren	maitearen	maiteen
comitative		maiterekin	maitearekin	maiteekin
causative		maiterengatik	maitearengatik	maiteengatik
benefactive		maiterentzat	maitearentzat	maiteentzat
instrumental		maitez	maiteaz	maiteez
inessive	anim.	maiterengan	maitearengan	maiteengan
	inanim.	maitetan	maitean	maiteetan
locative	anim.	—	—	—
	inanim.	maitetako	maiteko	maiteetako
allative	anim.	maiterengana	maitearengana	maiteengana
	inanim.	maitetara	maitera	maiteetara
terminative	anim.	maiterenganaino	maitearenganaino	maiteenganaino
	inanim.	maitetaraino	maiteraino	maiteetaraino
directive	anim.	maiterenganantz	maitearenganantz	maiteenganantz
	inanim.	maitetarantz	maiterantz	maiteetarantz
destinative	anim.	maiterenganako	maitearenganako	maiteenganako
	inanim.	maitetarako	maiterako	maiteetarako
ablative	anim.	maiterengandik	maitearengandik	maiteengandik
	inanim.	maitetatik	maitetik	maiteetatik
partitive		maiterik	—	—
prolative		maitetzat	—	—

Noun

maite anim

1. (animate) love, dear
2. love

Usage notes

In the second sense, it is only found as the first component of compound words.

Declension

Declension of maite (animate, ending in vowel)

	indefinite	singular	plural
absolutive	maite	maitea	maiteak
ergative	maitek	maiteak	maiteek
dative	maiteri	maiteari	maiteei
genitive	maiteren	maitearen	maiteen
comitative	maiterekin	maitearekin	maiteekin
causative	maiterengatik	maitearengatik	maiteengatik
benefactive	maiterentzat	maitearentzat	maiteentzat
instrumental	maitez	maiteaz	maiteez
inessive	maiterengan	maitearengan	maiteengan
locative	—	—	—
allative	maiterengana	maitearengana	maiteengana
terminative	maiterenganaino	maitearenganaino	maiteenganaino
directive	maiterenganantz	maitearenganantz	maiteenganantz
destinative	maiterenganako	maitearenganako	maiteenganako
ablative	maiterengandik	maitearengandik	maiteengandik
partitive	maiterik	—	—
prolative	maitetzat	—	—

Derived terms

• maitatu (“to love”)
• maitatzaile (“lover”)
• maite egin (“to kiss, to caress”)
• maite izan (“to love”)
• maite-damu (“contrition”)
• maite-gar (“love, passion”)
• maite-historia (“love story”)
• maite-joko (“flirting”)
• maite-jolas (“flirting”)
• maite-kanta
• maite-maite egin (“to kiss, to caress”)
• maite-su (“love, passion”)
• maiteki (“lovingly”)
• maitekiro (“lovingly”)
• maitekor (“loving, nice”)
• maitemin (“infatuation”)
• maitemindu (“to fall in love”)
• maitetasun (“love”)
• maitetsu (“amorous, loving”)
• maitez (“affectionately, lovingly”)

 

Further reading

• “maite”, in Orotariko Euskal Hiztegia [General Basque Dictionary], Euskaltzaindia, 1987–2005
• “maite”, in Euskaltzaindiaren Hiztegia [Dictionary of the Basque Academy], Euskaltzaindia

Finnish

Etymology

Possibly maittaa +‎ -e. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot for Flora Fennica (1860).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑi̯teˣ/, [ˈmɑ̝i̯t̪e̞(ʔ)]
• Rhymes: -ɑite
• Hyphenation^(key): mai‧te

Noun

maite

1. any plant of the genus Lotus
2. (in the plural) the genus Lotus

Declension

Inflection of maite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative		maite	maitteet
genitive		maitteen	maitteiden maitteitten
partitive		maitetta	maitteita
illative		maitteeseen	maitteisiin maitteihin
		singular	plural
nominative		maite	maitteet
accusative	nom.	maite	maitteet
	gen.	maitteen
genitive		maitteen	maitteiden maitteitten
partitive		maitetta	maitteita
inessive		maitteessa	maitteissa
elative		maitteesta	maitteista
illative		maitteeseen	maitteisiin maitteihin
adessive		maitteella	maitteilla
ablative		maitteelta	maitteilta
allative		maitteelle	maitteille
essive		maitteena	maitteina
translative		maitteeksi	maitteiksi
abessive		maitteetta	maitteitta
instructive		—	maittein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of maite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative maitteeni maitteeni accusative nom. maitteeni maitteeni gen. maitteeni genitive maitteeni maitteideni maitteitteni partitive maitettani maitteitani inessive maitteessani maitteissani elative maitteestani maitteistani illative maitteeseeni maitteisiini maitteihini adessive maitteellani maitteillani ablative maitteeltani maitteiltani allative maitteelleni maitteilleni essive maitteenani maitteinani translative maitteekseni maitteikseni abessive maitteettani maitteittani instructive — — comitative — maitteineni second-person singular possessor singular plural nominative maitteesi maitteesi accusative nom. maitteesi maitteesi gen. maitteesi genitive maitteesi maitteidesi maitteittesi partitive maitettasi maitteitasi inessive maitteessasi maitteissasi elative maitteestasi maitteistasi illative maitteeseesi maitteisiisi maitteihisi adessive maitteellasi maitteillasi ablative maitteeltasi maitteiltasi allative maitteellesi maitteillesi essive maitteenasi maitteinasi translative maitteeksesi maitteiksesi abessive maitteettasi maitteittasi instructive — — comitative — maitteinesi first-person plural possessor singular plural nominative maitteemme maitteemme accusative nom. maitteemme maitteemme gen. maitteemme genitive maitteemme maitteidemme maitteittemme partitive maitettamme maitteitamme inessive maitteessamme maitteissamme elative maitteestamme maitteistamme illative maitteeseemme maitteisiimme maitteihimme adessive maitteellamme maitteillamme ablative maitteeltamme maitteiltamme allative maitteellemme maitteillemme essive maitteenamme maitteinamme translative maitteeksemme maitteiksemme abessive maitteettamme maitteittamme instructive — — comitative — maitteinemme second-person plural possessor singular plural nominative maitteenne maitteenne accusative nom. maitteenne maitteenne gen. maitteenne genitive maitteenne maitteidenne maitteittenne partitive maitettanne maitteitanne inessive maitteessanne maitteissanne elative maitteestanne maitteistanne illative maitteeseenne maitteisiinne maitteihinne adessive maitteellanne maitteillanne ablative maitteeltanne maitteiltanne allative maitteellenne maitteillenne essive maitteenanne maitteinanne translative maitteeksenne maitteiksenne abessive maitteettanne maitteittanne instructive — — comitative — maitteinenne third-person possessor singular plural nominative maitteensa maitteensa accusative nom. maitteensa maitteensa gen. maitteensa genitive maitteensa maitteidensa maitteittensa partitive maitettaan maitettansa maitteitaan maitteitansa inessive maitteessaan maitteessansa maitteissaan maitteissansa elative maitteestaan maitteestansa maitteistaan maitteistansa illative maitteeseensa maitteisiinsa maitteihinsa adessive maitteellaan maitteellansa maitteillaan maitteillansa ablative maitteeltaan maitteeltansa maitteiltaan maitteiltansa allative maitteelleen maitteellensa maitteilleen maitteillensa essive maitteenaan maitteenansa maitteinaan maitteinansa translative maitteekseen maitteeksensa maitteikseen maitteiksensa abessive maitteettaan maitteettansa maitteittaan maitteittansa instructive — — comitative — maitteineen maitteinensa

Irish

Alternative forms

• maithte (obsolete)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmˠatʲə/

Verb

maite

1. past participle of maith

Noun

maite m

1. genitive singular of maitheamh

Mutation

Mutated forms of maite

radical	lenition	eclipsis
maite	mhaite	not applicable

Note: Certain mutated forms of some words can never occur in standard Modern Irish.
All possible mutated forms are displayed for convenience.

Khumi Chin

Pronunciation

• IPA^(key): /mai̯˧.te˧/

Verb

maite

1. (transitive) to wipe

References

• K. E. Herr (2011) The phonological interpretation of minor syllables, applied to Lemi Chin‎^[1], Payap University, page 77

Louisiana Creole

Etymology

From French maître (“master”).

Noun

maite

1. master

References

• Alcée Fortier, Louisiana Folktales