maailmankolkka

Finnish

Etymology

maailman +‎ kolkka

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑː(ˌ)ilmɑnˌkolkːɑ/, [ˈmɑ̝ː(ˌ)ilmɑ̝ŋˌko̞lkːɑ̝]
• Rhymes: -olkːɑ
• Hyphenation^(key): maa‧ilman‧kolkka

Noun

maailmankolkka

1. A part of the world.

Declension

Inflection of maailmankolkka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)
nominative		maailmankolkka	maailmankolkat
genitive		maailmankolkan	maailmankolkkien
partitive		maailmankolkkaa	maailmankolkkia
illative		maailmankolkkaan	maailmankolkkiin
		singular	plural
nominative		maailmankolkka	maailmankolkat
accusative	nom.	maailmankolkka	maailmankolkat
	gen.	maailmankolkan
genitive		maailmankolkan	maailmankolkkien maailmankolkkain rare
partitive		maailmankolkkaa	maailmankolkkia
inessive		maailmankolkassa	maailmankolkissa
elative		maailmankolkasta	maailmankolkista
illative		maailmankolkkaan	maailmankolkkiin
adessive		maailmankolkalla	maailmankolkilla
ablative		maailmankolkalta	maailmankolkilta
allative		maailmankolkalle	maailmankolkille
essive		maailmankolkkana	maailmankolkkina
translative		maailmankolkaksi	maailmankolkiksi
abessive		maailmankolkatta	maailmankolkitta
instructive		—	maailmankolkin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of maailmankolkka (Kotus type 10*A/koira, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative maailmankolkkani maailmankolkkani accusative nom. maailmankolkkani maailmankolkkani gen. maailmankolkkani genitive maailmankolkkani maailmankolkkieni maailmankolkkaini rare partitive maailmankolkkaani maailmankolkkiani inessive maailmankolkassani maailmankolkissani elative maailmankolkastani maailmankolkistani illative maailmankolkkaani maailmankolkkiini adessive maailmankolkallani maailmankolkillani ablative maailmankolkaltani maailmankolkiltani allative maailmankolkalleni maailmankolkilleni essive maailmankolkkanani maailmankolkkinani translative maailmankolkakseni maailmankolkikseni abessive maailmankolkattani maailmankolkittani instructive — — comitative — maailmankolkkineni second-person singular possessor singular plural nominative maailmankolkkasi maailmankolkkasi accusative nom. maailmankolkkasi maailmankolkkasi gen. maailmankolkkasi genitive maailmankolkkasi maailmankolkkiesi maailmankolkkaisi rare partitive maailmankolkkaasi maailmankolkkiasi inessive maailmankolkassasi maailmankolkissasi elative maailmankolkastasi maailmankolkistasi illative maailmankolkkaasi maailmankolkkiisi adessive maailmankolkallasi maailmankolkillasi ablative maailmankolkaltasi maailmankolkiltasi allative maailmankolkallesi maailmankolkillesi essive maailmankolkkanasi maailmankolkkinasi translative maailmankolkaksesi maailmankolkiksesi abessive maailmankolkattasi maailmankolkittasi instructive — — comitative — maailmankolkkinesi first-person plural possessor singular plural nominative maailmankolkkamme maailmankolkkamme accusative nom. maailmankolkkamme maailmankolkkamme gen. maailmankolkkamme genitive maailmankolkkamme maailmankolkkiemme maailmankolkkaimme rare partitive maailmankolkkaamme maailmankolkkiamme inessive maailmankolkassamme maailmankolkissamme elative maailmankolkastamme maailmankolkistamme illative maailmankolkkaamme maailmankolkkiimme adessive maailmankolkallamme maailmankolkillamme ablative maailmankolkaltamme maailmankolkiltamme allative maailmankolkallemme maailmankolkillemme essive maailmankolkkanamme maailmankolkkinamme translative maailmankolkaksemme maailmankolkiksemme abessive maailmankolkattamme maailmankolkittamme instructive — — comitative — maailmankolkkinemme second-person plural possessor singular plural nominative maailmankolkkanne maailmankolkkanne accusative nom. maailmankolkkanne maailmankolkkanne gen. maailmankolkkanne genitive maailmankolkkanne maailmankolkkienne maailmankolkkainne rare partitive maailmankolkkaanne maailmankolkkianne inessive maailmankolkassanne maailmankolkissanne elative maailmankolkastanne maailmankolkistanne illative maailmankolkkaanne maailmankolkkiinne adessive maailmankolkallanne maailmankolkillanne ablative maailmankolkaltanne maailmankolkiltanne allative maailmankolkallenne maailmankolkillenne essive maailmankolkkananne maailmankolkkinanne translative maailmankolkaksenne maailmankolkiksenne abessive maailmankolkattanne maailmankolkittanne instructive — — comitative — maailmankolkkinenne third-person possessor singular plural nominative maailmankolkkansa maailmankolkkansa accusative nom. maailmankolkkansa maailmankolkkansa gen. maailmankolkkansa genitive maailmankolkkansa maailmankolkkiensa maailmankolkkainsa rare partitive maailmankolkkaansa maailmankolkkiaan maailmankolkkiansa inessive maailmankolkassaan maailmankolkassansa maailmankolkissaan maailmankolkissansa elative maailmankolkastaan maailmankolkastansa maailmankolkistaan maailmankolkistansa illative maailmankolkkaansa maailmankolkkiinsa adessive maailmankolkallaan maailmankolkallansa maailmankolkillaan maailmankolkillansa ablative maailmankolkaltaan maailmankolkaltansa maailmankolkiltaan maailmankolkiltansa allative maailmankolkalleen maailmankolkallensa maailmankolkilleen maailmankolkillensa essive maailmankolkkanaan maailmankolkkanansa maailmankolkkinaan maailmankolkkinansa translative maailmankolkakseen maailmankolkaksensa maailmankolkikseen maailmankolkiksensa abessive maailmankolkattaan maailmankolkattansa maailmankolkittaan maailmankolkittansa instructive — — comitative — maailmankolkkineen maailmankolkkinensa

Further reading

• “maailmankolkka”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03