mægdenlic

Old English

From mæġden +‎ -līċ.

IPA^(key): /ˈmæj.den.liːt͡ʃ/

mæġdenlīċ

Declension of mæġdenlīċ — Strong

Singular	Masculine	Feminine	Neuter
Nominative	mæġdenlīċ	mæġdenlīċ, mæġdenlīċu, mæġdenlīċo	mæġdenlīċ
Accusative	mæġdenlīcne	mæġdenlīċe	mæġdenlīċ
Genitive	mæġdenlīċes	mæġdenlīcre	mæġdenlīċes
Dative	mæġdenlīċum	mæġdenlīcre	mæġdenlīċum
Instrumental	mæġdenlīċe	mæġdenlīcre	mæġdenlīċe
Plural	Masculine	Feminine	Neuter
Nominative	mæġdenlīċe	mæġdenlīċa, mæġdenlīċe	mæġdenlīċ, mæġdenlīċu, mæġdenlīċo
Accusative	mæġdenlīċe	mæġdenlīċa, mæġdenlīċe	mæġdenlīċ, mæġdenlīċu, mæġdenlīċo
Genitive	mæġdenlīcra	mæġdenlīcra	mæġdenlīcra
Dative	mæġdenlīċum	mæġdenlīċum	mæġdenlīċum
Instrumental	mæġdenlīċum	mæġdenlīċum	mæġdenlīċum

Declension of mæġdenlīċ — Weak

Singular	Masculine	Feminine	Neuter
Nominative	mæġdenlīċa	mæġdenlīċe	mæġdenlīċe
Accusative	mæġdenlīċan	mæġdenlīċan	mæġdenlīċe
Genitive	mæġdenlīċan	mæġdenlīċan	mæġdenlīċan
Dative	mæġdenlīċan	mæġdenlīċan	mæġdenlīċan
Instrumental	mæġdenlīċan	mæġdenlīċan	mæġdenlīċan
Plural	Masculine	Feminine	Neuter
Nominative	mæġdenlīċan	mæġdenlīċan	mæġdenlīċan
Accusative	mæġdenlīċan	mæġdenlīċan	mæġdenlīċan
Genitive	mæġdenlīcra, mæġdenlīċena	mæġdenlīcra, mæġdenlīċena	mæġdenlīcra, mæġdenlīċena
Dative	mæġdenlīċum	mæġdenlīċum	mæġdenlīċum
Instrumental	mæġdenlīċum	mæġdenlīċum	mæġdenlīċum

Joseph Bosworth and T. Northcote Toller (1898) “mæġdenliċ”, in An Anglo-Saxon Dictionary‎^[1], 2nd edition, Oxford: Oxford University Press.