Jump to content

luontainen

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

luonta- +‎ -inen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈluo̯ntɑi̯nen/, [ˈluo̞̯n̪t̪ɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -uontɑinen
  • Hyphenation(key): luon‧tai‧nen

Adjective

[edit]

luontainen (comparative luontaisempi, superlative luontaisin)

  1. natural (formed by nature; containing no artificial or man-made additives)

Declension

[edit]
Inflection of luontainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative luontainen luontaiset
genitive luontaisen luontaisten
luontaisien
partitive luontaista luontaisia
illative luontaiseen luontaisiin
singular plural
nominative luontainen luontaiset
accusative nom. luontainen luontaiset
gen. luontaisen
genitive luontaisen luontaisten
luontaisien
partitive luontaista luontaisia
inessive luontaisessa luontaisissa
elative luontaisesta luontaisista
illative luontaiseen luontaisiin
adessive luontaisella luontaisilla
ablative luontaiselta luontaisilta
allative luontaiselle luontaisille
essive luontaisena luontaisina
translative luontaiseksi luontaisiksi
abessive luontaisetta luontaisitta
instructive luontaisin
comitative luontaisine
Possessive forms of luontainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Antonyms

[edit]

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]