Jump to content

loppusointu

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

loppu +‎ sointu

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈlopːuˌsoi̯ntu/, [ˈlo̞pːuˌs̠o̞i̯n̪t̪u]
  • Rhymes: -ointu
  • Hyphenation(key): loppu‧sointu

Noun

[edit]

loppusointu

  1. rhyme

Declension

[edit]
Inflection of loppusointu (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative loppusointu loppusoinnut
genitive loppusoinnun loppusointujen
partitive loppusointua loppusointuja
illative loppusointuun loppusointuihin
singular plural
nominative loppusointu loppusoinnut
accusative nom. loppusointu loppusoinnut
gen. loppusoinnun
genitive loppusoinnun loppusointujen
partitive loppusointua loppusointuja
inessive loppusoinnussa loppusoinnuissa
elative loppusoinnusta loppusoinnuista
illative loppusointuun loppusointuihin
adessive loppusoinnulla loppusoinnuilla
ablative loppusoinnulta loppusoinnuilta
allative loppusoinnulle loppusoinnuille
essive loppusointuna loppusointuina
translative loppusoinnuksi loppusoinnuiksi
abessive loppusoinnutta loppusoinnuitta
instructive loppusoinnuin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of loppusointu (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]