lähtökohta

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

lähtö +‎ kohta

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈlæhtøˌkohtɑ/, [ˈlæht̪ø̞ˌko̞xt̪ɑ̝]
  • Rhymes: -ohtɑ
  • Hyphenation(key): lähtö‧kohta

Noun

[edit]

lähtökohta

  1. starting point, point of departure, starting value, base, ground line
  2. basis, foundation, background, backdrop
  3. premise, assumption, context, (as a) rule

Declension

[edit]
Inflection of lähtökohta (Kotus type 10*F/koira, t-d gradation)
nominative lähtökohta lähtökohdat
genitive lähtökohdan lähtökohtien
partitive lähtökohtaa lähtökohtia
illative lähtökohtaan lähtökohtiin
singular plural
nominative lähtökohta lähtökohdat
accusative nom. lähtökohta lähtökohdat
gen. lähtökohdan
genitive lähtökohdan lähtökohtien
lähtökohtain rare
partitive lähtökohtaa lähtökohtia
inessive lähtökohdassa lähtökohdissa
elative lähtökohdasta lähtökohdista
illative lähtökohtaan lähtökohtiin
adessive lähtökohdalla lähtökohdilla
ablative lähtökohdalta lähtökohdilta
allative lähtökohdalle lähtökohdille
essive lähtökohtana lähtökohtina
translative lähtökohdaksi lähtökohdiksi
abessive lähtökohdatta lähtökohditta
instructive lähtökohdin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of lähtökohta (Kotus type 10*F/koira, t-d gradation)

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]