kuuluvuus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kuuluva +‎ -uus

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

kuuluvuus

  1. audibility
  2. reception (of a signal)

Declension

[edit]
Inflection of kuuluvuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative kuuluvuus kuuluvuudet
genitive kuuluvuuden kuuluvuuksien
partitive kuuluvuutta kuuluvuuksia
illative kuuluvuuteen kuuluvuuksiin
singular plural
nominative kuuluvuus kuuluvuudet
accusative nom. kuuluvuus kuuluvuudet
gen. kuuluvuuden
genitive kuuluvuuden kuuluvuuksien
partitive kuuluvuutta kuuluvuuksia
inessive kuuluvuudessa kuuluvuuksissa
elative kuuluvuudesta kuuluvuuksista
illative kuuluvuuteen kuuluvuuksiin
adessive kuuluvuudella kuuluvuuksilla
ablative kuuluvuudelta kuuluvuuksilta
allative kuuluvuudelle kuuluvuuksille
essive kuuluvuutena kuuluvuuksina
translative kuuluvuudeksi kuuluvuuksiksi
abessive kuuluvuudetta kuuluvuuksitta
instructive kuuluvuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kuuluvuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]