kuuluttaminen

Finnish

Etymology

kuuluttaa +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːlutːɑminen/, [ˈkuːlut̪ˌt̪ɑ̝mine̞n]
• Rhymes: -ɑminen
• Syllabification^(key): kuu‧lut‧ta‧mi‧nen

Noun

kuuluttaminen

1. verbal noun of kuuluttaa
   1. announcing

Declension

Inflection of kuuluttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kuuluttaminen	kuuluttamiset
genitive		kuuluttamisen	kuuluttamisten kuuluttamisien
partitive		kuuluttamista	kuuluttamisia
illative		kuuluttamiseen	kuuluttamisiin
		singular	plural
nominative		kuuluttaminen	kuuluttamiset
accusative	nom.	kuuluttaminen	kuuluttamiset
	gen.	kuuluttamisen
genitive		kuuluttamisen	kuuluttamisten kuuluttamisien
partitive		kuuluttamista	kuuluttamisia
inessive		kuuluttamisessa	kuuluttamisissa
elative		kuuluttamisesta	kuuluttamisista
illative		kuuluttamiseen	kuuluttamisiin
adessive		kuuluttamisella	kuuluttamisilla
ablative		kuuluttamiselta	kuuluttamisilta
allative		kuuluttamiselle	kuuluttamisille
essive		kuuluttamisena	kuuluttamisina
translative		kuuluttamiseksi	kuuluttamisiksi
abessive		kuuluttamisetta	kuuluttamisitta
instructive		—	kuuluttamisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kuuluttaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kuuluttamiseni kuuluttamiseni accusative nom. kuuluttamiseni kuuluttamiseni gen. kuuluttamiseni genitive kuuluttamiseni kuuluttamisteni kuuluttamisieni partitive kuuluttamistani kuuluttamisiani inessive kuuluttamisessani kuuluttamisissani elative kuuluttamisestani kuuluttamisistani illative kuuluttamiseeni kuuluttamisiini adessive kuuluttamisellani kuuluttamisillani ablative kuuluttamiseltani kuuluttamisiltani allative kuuluttamiselleni kuuluttamisilleni essive kuuluttamisenani kuuluttamisinani translative kuuluttamisekseni kuuluttamisikseni abessive kuuluttamisettani kuuluttamisittani instructive — — comitative — kuuluttamisineni second-person singular possessor singular plural nominative kuuluttamisesi kuuluttamisesi accusative nom. kuuluttamisesi kuuluttamisesi gen. kuuluttamisesi genitive kuuluttamisesi kuuluttamistesi kuuluttamisiesi partitive kuuluttamistasi kuuluttamisiasi inessive kuuluttamisessasi kuuluttamisissasi elative kuuluttamisestasi kuuluttamisistasi illative kuuluttamiseesi kuuluttamisiisi adessive kuuluttamisellasi kuuluttamisillasi ablative kuuluttamiseltasi kuuluttamisiltasi allative kuuluttamisellesi kuuluttamisillesi essive kuuluttamisenasi kuuluttamisinasi translative kuuluttamiseksesi kuuluttamisiksesi abessive kuuluttamisettasi kuuluttamisittasi instructive — — comitative — kuuluttamisinesi first-person plural possessor singular plural nominative kuuluttamisemme kuuluttamisemme accusative nom. kuuluttamisemme kuuluttamisemme gen. kuuluttamisemme genitive kuuluttamisemme kuuluttamistemme kuuluttamisiemme partitive kuuluttamistamme kuuluttamisiamme inessive kuuluttamisessamme kuuluttamisissamme elative kuuluttamisestamme kuuluttamisistamme illative kuuluttamiseemme kuuluttamisiimme adessive kuuluttamisellamme kuuluttamisillamme ablative kuuluttamiseltamme kuuluttamisiltamme allative kuuluttamisellemme kuuluttamisillemme essive kuuluttamisenamme kuuluttamisinamme translative kuuluttamiseksemme kuuluttamisiksemme abessive kuuluttamisettamme kuuluttamisittamme instructive — — comitative — kuuluttamisinemme second-person plural possessor singular plural nominative kuuluttamisenne kuuluttamisenne accusative nom. kuuluttamisenne kuuluttamisenne gen. kuuluttamisenne genitive kuuluttamisenne kuuluttamistenne kuuluttamisienne partitive kuuluttamistanne kuuluttamisianne inessive kuuluttamisessanne kuuluttamisissanne elative kuuluttamisestanne kuuluttamisistanne illative kuuluttamiseenne kuuluttamisiinne adessive kuuluttamisellanne kuuluttamisillanne ablative kuuluttamiseltanne kuuluttamisiltanne allative kuuluttamisellenne kuuluttamisillenne essive kuuluttamisenanne kuuluttamisinanne translative kuuluttamiseksenne kuuluttamisiksenne abessive kuuluttamisettanne kuuluttamisittanne instructive — — comitative — kuuluttamisinenne third-person possessor singular plural nominative kuuluttamisensa kuuluttamisensa accusative nom. kuuluttamisensa kuuluttamisensa gen. kuuluttamisensa genitive kuuluttamisensa kuuluttamistensa kuuluttamisiensa partitive kuuluttamistaan kuuluttamistansa kuuluttamisiaan kuuluttamisiansa inessive kuuluttamisessaan kuuluttamisessansa kuuluttamisissaan kuuluttamisissansa elative kuuluttamisestaan kuuluttamisestansa kuuluttamisistaan kuuluttamisistansa illative kuuluttamiseensa kuuluttamisiinsa adessive kuuluttamisellaan kuuluttamisellansa kuuluttamisillaan kuuluttamisillansa ablative kuuluttamiseltaan kuuluttamiseltansa kuuluttamisiltaan kuuluttamisiltansa allative kuuluttamiselleen kuuluttamisellensa kuuluttamisilleen kuuluttamisillensa essive kuuluttamisenaan kuuluttamisenansa kuuluttamisinaan kuuluttamisinansa translative kuuluttamisekseen kuuluttamiseksensa kuuluttamisikseen kuuluttamisiksensa abessive kuuluttamisettaan kuuluttamisettansa kuuluttamisittaan kuuluttamisittansa instructive — — comitative — kuuluttamisineen kuuluttamisinensa

Anagrams

• luukuttaminen