kuulematon

Finnish

Etymology

kuulla +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuːlemɑton/, [ˈkuːle̞ˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Hyphenation^(key): kuu‧le‧ma‧ton

Adjective

kuulematon

1. unheard, inaudible

Declension

Inflection of kuulematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		kuulematon	kuulemattomat
genitive		kuulemattoman	kuulemattomien
partitive		kuulematonta	kuulemattomia
illative		kuulemattomaan	kuulemattomiin
		singular	plural
nominative		kuulematon	kuulemattomat
accusative	nom.	kuulematon	kuulemattomat
	gen.	kuulemattoman
genitive		kuulemattoman	kuulemattomien kuulematonten rare
partitive		kuulematonta	kuulemattomia
inessive		kuulemattomassa	kuulemattomissa
elative		kuulemattomasta	kuulemattomista
illative		kuulemattomaan	kuulemattomiin
adessive		kuulemattomalla	kuulemattomilla
ablative		kuulemattomalta	kuulemattomilta
allative		kuulemattomalle	kuulemattomille
essive		kuulemattomana	kuulemattomina
translative		kuulemattomaksi	kuulemattomiksi
abessive		kuulemattomatta	kuulemattomitta
instructive		—	kuulemattomin
comitative		—	kuulemattomine

Possessive forms of kuulematon (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kuulemattomani kuulemattomani accusative nom. kuulemattomani kuulemattomani gen. kuulemattomani genitive kuulemattomani kuulemattomieni kuulematonteni rare partitive kuulematontani kuulemattomiani inessive kuulemattomassani kuulemattomissani elative kuulemattomastani kuulemattomistani illative kuulemattomaani kuulemattomiini adessive kuulemattomallani kuulemattomillani ablative kuulemattomaltani kuulemattomiltani allative kuulemattomalleni kuulemattomilleni essive kuulemattomanani kuulemattominani translative kuulemattomakseni kuulemattomikseni abessive kuulemattomattani kuulemattomittani instructive — — comitative — kuulemattomineni second-person singular possessor singular plural nominative kuulemattomasi kuulemattomasi accusative nom. kuulemattomasi kuulemattomasi gen. kuulemattomasi genitive kuulemattomasi kuulemattomiesi kuulematontesi rare partitive kuulematontasi kuulemattomiasi inessive kuulemattomassasi kuulemattomissasi elative kuulemattomastasi kuulemattomistasi illative kuulemattomaasi kuulemattomiisi adessive kuulemattomallasi kuulemattomillasi ablative kuulemattomaltasi kuulemattomiltasi allative kuulemattomallesi kuulemattomillesi essive kuulemattomanasi kuulemattominasi translative kuulemattomaksesi kuulemattomiksesi abessive kuulemattomattasi kuulemattomittasi instructive — — comitative — kuulemattominesi first-person plural possessor singular plural nominative kuulemattomamme kuulemattomamme accusative nom. kuulemattomamme kuulemattomamme gen. kuulemattomamme genitive kuulemattomamme kuulemattomiemme kuulematontemme rare partitive kuulematontamme kuulemattomiamme inessive kuulemattomassamme kuulemattomissamme elative kuulemattomastamme kuulemattomistamme illative kuulemattomaamme kuulemattomiimme adessive kuulemattomallamme kuulemattomillamme ablative kuulemattomaltamme kuulemattomiltamme allative kuulemattomallemme kuulemattomillemme essive kuulemattomanamme kuulemattominamme translative kuulemattomaksemme kuulemattomiksemme abessive kuulemattomattamme kuulemattomittamme instructive — — comitative — kuulemattominemme second-person plural possessor singular plural nominative kuulemattomanne kuulemattomanne accusative nom. kuulemattomanne kuulemattomanne gen. kuulemattomanne genitive kuulemattomanne kuulemattomienne kuulematontenne rare partitive kuulematontanne kuulemattomianne inessive kuulemattomassanne kuulemattomissanne elative kuulemattomastanne kuulemattomistanne illative kuulemattomaanne kuulemattomiinne adessive kuulemattomallanne kuulemattomillanne ablative kuulemattomaltanne kuulemattomiltanne allative kuulemattomallenne kuulemattomillenne essive kuulemattomananne kuulemattominanne translative kuulemattomaksenne kuulemattomiksenne abessive kuulemattomattanne kuulemattomittanne instructive — — comitative — kuulemattominenne third-person possessor singular plural nominative kuulemattomansa kuulemattomansa accusative nom. kuulemattomansa kuulemattomansa gen. kuulemattomansa genitive kuulemattomansa kuulemattomiensa kuulematontensa rare partitive kuulematontaan kuulematontansa kuulemattomiaan kuulemattomiansa inessive kuulemattomassaan kuulemattomassansa kuulemattomissaan kuulemattomissansa elative kuulemattomastaan kuulemattomastansa kuulemattomistaan kuulemattomistansa illative kuulemattomaansa kuulemattomiinsa adessive kuulemattomallaan kuulemattomallansa kuulemattomillaan kuulemattomillansa ablative kuulemattomaltaan kuulemattomaltansa kuulemattomiltaan kuulemattomiltansa allative kuulemattomalleen kuulemattomallensa kuulemattomilleen kuulemattomillensa essive kuulemattomanaan kuulemattomanansa kuulemattominaan kuulemattominansa translative kuulemattomakseen kuulemattomaksensa kuulemattomikseen kuulemattomiksensa abessive kuulemattomattaan kuulemattomattansa kuulemattomittaan kuulemattomittansa instructive — — comitative — kuulemattomineen kuulemattominensa

Derived terms

• kuulemattomuus

Participle

kuulematon

1. negative participle of kuulla

Further reading

• “kuulematon”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02