kuosillinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kuosi +‎ -llinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkuo̯silːinen/, [ˈkuo̞̯s̠ilˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): kuo‧sil‧li‧nen

Adjective

[edit]

kuosillinen

  1. patterned, with a pattern

Declension

[edit]
Inflection of kuosillinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kuosillinen kuosilliset
genitive kuosillisen kuosillisten
kuosillisien
partitive kuosillista kuosillisia
illative kuosilliseen kuosillisiin
singular plural
nominative kuosillinen kuosilliset
accusative nom. kuosillinen kuosilliset
gen. kuosillisen
genitive kuosillisen kuosillisten
kuosillisien
partitive kuosillista kuosillisia
inessive kuosillisessa kuosillisissa
elative kuosillisesta kuosillisista
illative kuosilliseen kuosillisiin
adessive kuosillisella kuosillisilla
ablative kuosilliselta kuosillisilta
allative kuosilliselle kuosillisille
essive kuosillisena kuosillisina
translative kuosilliseksi kuosillisiksi
abessive kuosillisetta kuosillisitta
instructive kuosillisin
comitative kuosillisine
Possessive forms of kuosillinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]