kuntoileminen

Finnish

Etymology

kuntoilla +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuntoi̯leminen/, [ˈkun̪t̪o̞i̯ˌle̞mine̞n]
• Rhymes: -eminen
• Hyphenation^(key): kun‧toi‧le‧mi‧nen

Noun

kuntoileminen

1. verbal noun of kuntoilla
   1. working out, doing exercise, training

Declension

Inflection of kuntoileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kuntoileminen	kuntoilemiset
genitive		kuntoilemisen	kuntoilemisten kuntoilemisien
partitive		kuntoilemista	kuntoilemisia
illative		kuntoilemiseen	kuntoilemisiin
		singular	plural
nominative		kuntoileminen	kuntoilemiset
accusative	nom.	kuntoileminen	kuntoilemiset
	gen.	kuntoilemisen
genitive		kuntoilemisen	kuntoilemisten kuntoilemisien
partitive		kuntoilemista	kuntoilemisia
inessive		kuntoilemisessa	kuntoilemisissa
elative		kuntoilemisesta	kuntoilemisista
illative		kuntoilemiseen	kuntoilemisiin
adessive		kuntoilemisella	kuntoilemisilla
ablative		kuntoilemiselta	kuntoilemisilta
allative		kuntoilemiselle	kuntoilemisille
essive		kuntoilemisena	kuntoilemisina
translative		kuntoilemiseksi	kuntoilemisiksi
abessive		kuntoilemisetta	kuntoilemisitta
instructive		—	kuntoilemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kuntoileminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kuntoilemiseni kuntoilemiseni accusative nom. kuntoilemiseni kuntoilemiseni gen. kuntoilemiseni genitive kuntoilemiseni kuntoilemisteni kuntoilemisieni partitive kuntoilemistani kuntoilemisiani inessive kuntoilemisessani kuntoilemisissani elative kuntoilemisestani kuntoilemisistani illative kuntoilemiseeni kuntoilemisiini adessive kuntoilemisellani kuntoilemisillani ablative kuntoilemiseltani kuntoilemisiltani allative kuntoilemiselleni kuntoilemisilleni essive kuntoilemisenani kuntoilemisinani translative kuntoilemisekseni kuntoilemisikseni abessive kuntoilemisettani kuntoilemisittani instructive — — comitative — kuntoilemisineni second-person singular possessor singular plural nominative kuntoilemisesi kuntoilemisesi accusative nom. kuntoilemisesi kuntoilemisesi gen. kuntoilemisesi genitive kuntoilemisesi kuntoilemistesi kuntoilemisiesi partitive kuntoilemistasi kuntoilemisiasi inessive kuntoilemisessasi kuntoilemisissasi elative kuntoilemisestasi kuntoilemisistasi illative kuntoilemiseesi kuntoilemisiisi adessive kuntoilemisellasi kuntoilemisillasi ablative kuntoilemiseltasi kuntoilemisiltasi allative kuntoilemisellesi kuntoilemisillesi essive kuntoilemisenasi kuntoilemisinasi translative kuntoilemiseksesi kuntoilemisiksesi abessive kuntoilemisettasi kuntoilemisittasi instructive — — comitative — kuntoilemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative kuntoilemisemme kuntoilemisemme accusative nom. kuntoilemisemme kuntoilemisemme gen. kuntoilemisemme genitive kuntoilemisemme kuntoilemistemme kuntoilemisiemme partitive kuntoilemistamme kuntoilemisiamme inessive kuntoilemisessamme kuntoilemisissamme elative kuntoilemisestamme kuntoilemisistamme illative kuntoilemiseemme kuntoilemisiimme adessive kuntoilemisellamme kuntoilemisillamme ablative kuntoilemiseltamme kuntoilemisiltamme allative kuntoilemisellemme kuntoilemisillemme essive kuntoilemisenamme kuntoilemisinamme translative kuntoilemiseksemme kuntoilemisiksemme abessive kuntoilemisettamme kuntoilemisittamme instructive — — comitative — kuntoilemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative kuntoilemisenne kuntoilemisenne accusative nom. kuntoilemisenne kuntoilemisenne gen. kuntoilemisenne genitive kuntoilemisenne kuntoilemistenne kuntoilemisienne partitive kuntoilemistanne kuntoilemisianne inessive kuntoilemisessanne kuntoilemisissanne elative kuntoilemisestanne kuntoilemisistanne illative kuntoilemiseenne kuntoilemisiinne adessive kuntoilemisellanne kuntoilemisillanne ablative kuntoilemiseltanne kuntoilemisiltanne allative kuntoilemisellenne kuntoilemisillenne essive kuntoilemisenanne kuntoilemisinanne translative kuntoilemiseksenne kuntoilemisiksenne abessive kuntoilemisettanne kuntoilemisittanne instructive — — comitative — kuntoilemisinenne third-person possessor singular plural nominative kuntoilemisensa kuntoilemisensa accusative nom. kuntoilemisensa kuntoilemisensa gen. kuntoilemisensa genitive kuntoilemisensa kuntoilemistensa kuntoilemisiensa partitive kuntoilemistaan kuntoilemistansa kuntoilemisiaan kuntoilemisiansa inessive kuntoilemisessaan kuntoilemisessansa kuntoilemisissaan kuntoilemisissansa elative kuntoilemisestaan kuntoilemisestansa kuntoilemisistaan kuntoilemisistansa illative kuntoilemiseensa kuntoilemisiinsa adessive kuntoilemisellaan kuntoilemisellansa kuntoilemisillaan kuntoilemisillansa ablative kuntoilemiseltaan kuntoilemiseltansa kuntoilemisiltaan kuntoilemisiltansa allative kuntoilemiselleen kuntoilemisellensa kuntoilemisilleen kuntoilemisillensa essive kuntoilemisenaan kuntoilemisenansa kuntoilemisinaan kuntoilemisinansa translative kuntoilemisekseen kuntoilemiseksensa kuntoilemisikseen kuntoilemisiksensa abessive kuntoilemisettaan kuntoilemisettansa kuntoilemisittaan kuntoilemisittansa instructive — — comitative — kuntoilemisineen kuntoilemisinensa