Jump to content

kunniakkuus

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kunniakas +‎ -uus

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkunːiɑkːuːs/, [ˈkunːiˌɑ̝kːuːs̠]
  • Rhymes: -ɑkːuːs
  • Hyphenation(key): kun‧ni‧ak‧kuus

Noun

[edit]

kunniakkuus

  1. gloriousness, honorableness

Declension

[edit]
Inflection of kunniakkuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative kunniakkuus kunniakkuudet
genitive kunniakkuuden kunniakkuuksien
partitive kunniakkuutta kunniakkuuksia
illative kunniakkuuteen kunniakkuuksiin
singular plural
nominative kunniakkuus kunniakkuudet
accusative nom. kunniakkuus kunniakkuudet
gen. kunniakkuuden
genitive kunniakkuuden kunniakkuuksien
partitive kunniakkuutta kunniakkuuksia
inessive kunniakkuudessa kunniakkuuksissa
elative kunniakkuudesta kunniakkuuksista
illative kunniakkuuteen kunniakkuuksiin
adessive kunniakkuudella kunniakkuuksilla
ablative kunniakkuudelta kunniakkuuksilta
allative kunniakkuudelle kunniakkuuksille
essive kunniakkuutena kunniakkuuksina
translative kunniakkuudeksi kunniakkuuksiksi
abessive kunniakkuudetta kunniakkuuksitta
instructive kunniakkuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kunniakkuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)

Further reading

[edit]