kummartaa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kumartadak. Cognates include Finnish kumartaa and Estonian kummardada.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkumːɑrtɑː/, [ˈkumːərtɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkumːɑrtɑː/, [ˈkumːɑrd̥ɑː]
• Rhymes: -umːɑrtɑː
• Hyphenation: kum‧mar‧taa

Verb

kummartaa

1. (intransitive) to bow

Conjugation

Conjugation of kummartaa (type 3/kyntää, rt-rr gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kummarran	en kummarra	1st singular	oon kummartant, oon kummartanut	en oo kummartant, en oo kummartanut
2nd singular	kummarrat	et kummarra	2nd singular	oot kummartant, oot kummartanut	et oo kummartant, et oo kummartanut
3rd singular	kummartaa	ei kummarra	3rd singular	ono kummartant, ono kummartanut	ei oo kummartant, ei oo kummartanut
1st plural	kummarramma	emmä kummarra	1st plural	oomma kummartanneet	emmä oo kummartanneet
2nd plural	kummarratta	että kummarra	2nd plural	ootta kummartanneet	että oo kummartanneet
3rd plural	kummartaat1), kummartavat2), kummarrettaa	evät kummarra, ei kummarreta	3rd plural	ovat kummartanneet	evät oo kummartanneet, ei oo kummarrettu
impersonal	kummarrettaa	ei kummarreta	impersonal	ono kummarrettu	ei oo kummarrettu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kummarsin	en kummartant, en kummartanut	1st singular	olin kummartant, olin kummartanut	en olt kummartant, en olt kummartanut
2nd singular	kummarsit	et kummartant, et kummartanut	2nd singular	olit kummartant, olit kummartanut	et olt kummartant, et olt kummartanut
3rd singular	kummarsi	ei kummartant, ei kummartanut	3rd singular	oli kummartant, oli kummartanut	ei olt kummartant, ei olt kummartanut
1st plural	kummarsimma	emmä kummartanneet	1st plural	olimma kummartanneet	emmä olleet kummartanneet
2nd plural	kummarsitta	että kummartanneet	2nd plural	olitta kummartanneet	että olleet kummartanneet
3rd plural	kummarsiit1), kummarsivat2), kummarrettii	evät kummartanneet, ei kummarrettu	3rd plural	olivat kummartanneet	evät olleet kummartanneet, ei olt kummarrettu
impersonal	kummarrettii	ei kummarrettu	impersonal	oli kummarrettu	ei olt kummarrettu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	kummartaisin	en kummartais	1st singular	olisin kummartant, olisin kummartanut	en olis kummartant, en olis kummartanut
2nd singular	kummartaisit, kummartaist1)	et kummartais	2nd singular	olisit kummartant, olisit kummartanut	et olis kummartant, et olis kummartanut
3rd singular	kummartais	ei kummartais	3rd singular	olis kummartant, olis kummartanut	ei olis kummartant, ei olis kummartanut
1st plural	kummartaisimma	emmä kummartais	1st plural	olisimma kummartanneet	emmä olis kummartanneet
2nd plural	kummartaisitta	että kummartais	2nd plural	olisitta kummartanneet	että olis kummartanneet
3rd plural	kummartaisiit1), kummartaisivat2), kummarrettais	evät kummartais, ei kummarrettais	3rd plural	olisivat kummartanneet	evät olis kummartanneet, ei olis kummarrettu
impersonal	kummarrettais	ei kummarrettais	impersonal	olis kummarrettu	ei olis kummarrettu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	kummarra	elä kummarra	2nd singular	oo kummartant, oo kummartanut	elä oo kummartant, elä oo kummartanut
3rd singular	kummartakkoo	elköö kummartako	3rd singular	olkoo kummartant, olkoo kummartanut	elköö olko kummartant, elköö olko kummartanut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	kummartakkaa	elkää kummartako	2nd plural	olkaa kummartanneet	elkää olko kummartanneet
3rd plural	kummartakkoot	elkööt kummartako, elköö kummarrettako	3rd plural	olkoot kummartanneet	elkööt olko kummartanneet, elköö olko kummarrettu
impersonal	kummarrettakoo	elköö kummarrettako	impersonal	olkoo kummarrettu	elköö olko kummarrettu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	kummartanen	en kummartane
2nd singular	kummartanet	et kummartane
3rd singular	kummartannoo	ei kummartane
1st plural	kummartanemma	emmä kummartane
2nd plural	kummartanetta	että kummartane
3rd plural	kummartannoot	evät kummartane, ei kummarrettane
impersonal	kummarrettanoo	ei kummarrettane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		kummartaa	present	kummartava	kummarrettava
2nd	inessive	kummartaes	past	kummartant, kummartanut	kummarrettu
	instructive	kummartaen	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (kummartakkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	kummartammaa
	inessive	kummartamas
	elative	kummartamast
	abessive	kummartamata
4th	nominative	kummartamiin
	partitive	kummartamista, kummartamist

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 218
• Eva Saar (2017) Isuri keele Soikkola murde sõnamuutmissüsteem (PhD thesis), Tartu University Press, page 58