kummallinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kumma +‎ -llinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkumːɑlːinen/, [ˈkumːɑ̝lˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): kum‧mal‧li‧nen

Adjective

[edit]

kummallinen (comparative kummallisempi, superlative kummallisin)

  1. odd, strange, peculiar

Declension

[edit]
Inflection of kummallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kummallinen kummalliset
genitive kummallisen kummallisten
kummallisien
partitive kummallista kummallisia
illative kummalliseen kummallisiin
singular plural
nominative kummallinen kummalliset
accusative nom. kummallinen kummalliset
gen. kummallisen
genitive kummallisen kummallisten
kummallisien
partitive kummallista kummallisia
inessive kummallisessa kummallisissa
elative kummallisesta kummallisista
illative kummalliseen kummallisiin
adessive kummallisella kummallisilla
ablative kummalliselta kummallisilta
allative kummalliselle kummallisille
essive kummallisena kummallisina
translative kummalliseksi kummallisiksi
abessive kummallisetta kummallisitta
instructive kummallisin
comitative kummallisine
Possessive forms of kummallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]