Jump to content

kultakoru

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kulta +‎ koru

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkultɑˌkoru/, [ˈkul̪t̪ɑ̝ˌko̞ru]
  • Rhymes: -oru
  • Hyphenation(key): kulta‧koru

Noun

[edit]

kultakoru

  1. golden ornament, piece of golden jewelery
    Synonym: kultainen koru

Declension

[edit]
Inflection of kultakoru (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kultakoru kultakorut
genitive kultakorun kultakorujen
partitive kultakorua kultakoruja
illative kultakoruun kultakoruihin
singular plural
nominative kultakoru kultakorut
accusative nom. kultakoru kultakorut
gen. kultakorun
genitive kultakorun kultakorujen
partitive kultakorua kultakoruja
inessive kultakorussa kultakoruissa
elative kultakorusta kultakoruista
illative kultakoruun kultakoruihin
adessive kultakorulla kultakoruilla
ablative kultakorulta kultakoruilta
allative kultakorulle kultakoruille
essive kultakoruna kultakoruina
translative kultakoruksi kultakoruiksi
abessive kultakorutta kultakoruitta
instructive kultakoruin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kultakoru (Kotus type 1/valo, no gradation)

Further reading

[edit]