korvallinen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

korva +‎ -llinen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkorʋɑlːinen/, [ˈko̞rʋɑ̝lˌline̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Hyphenation(key): kor‧val‧li‧nen

Adjective

[edit]

korvallinen

  1. eared; having ears

Declension

[edit]
Inflection of korvallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative korvallinen korvalliset
genitive korvallisen korvallisten
korvallisien
partitive korvallista korvallisia
illative korvalliseen korvallisiin
singular plural
nominative korvallinen korvalliset
accusative nom. korvallinen korvalliset
gen. korvallisen
genitive korvallisen korvallisten
korvallisien
partitive korvallista korvallisia
inessive korvallisessa korvallisissa
elative korvallisesta korvallisista
illative korvalliseen korvallisiin
adessive korvallisella korvallisilla
ablative korvalliselta korvallisilta
allative korvalliselle korvallisille
essive korvallisena korvallisina
translative korvalliseksi korvallisiksi
abessive korvallisetta korvallisitta
instructive korvallisin
comitative korvallisine
Possessive forms of korvallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.

Further reading

[edit]