korvaamaton

Finnish

Etymology

korvata +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkorʋɑːmɑton/, [ˈko̞rʋɑ̝ːˌmɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -ɑton
• Hyphenation^(key): kor‧vaa‧ma‧ton

Adjective

korvaamaton (comparative korvaamattomampi, superlative korvaamattomin)

1. indispensable, irreplaceable

Declension

Inflection of korvaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		korvaamaton	korvaamattomat
genitive		korvaamattoman	korvaamattomien
partitive		korvaamatonta	korvaamattomia
illative		korvaamattomaan	korvaamattomiin
		singular	plural
nominative		korvaamaton	korvaamattomat
accusative	nom.	korvaamaton	korvaamattomat
	gen.	korvaamattoman
genitive		korvaamattoman	korvaamattomien korvaamatonten rare
partitive		korvaamatonta	korvaamattomia
inessive		korvaamattomassa	korvaamattomissa
elative		korvaamattomasta	korvaamattomista
illative		korvaamattomaan	korvaamattomiin
adessive		korvaamattomalla	korvaamattomilla
ablative		korvaamattomalta	korvaamattomilta
allative		korvaamattomalle	korvaamattomille
essive		korvaamattomana	korvaamattomina
translative		korvaamattomaksi	korvaamattomiksi
abessive		korvaamattomatta	korvaamattomitta
instructive		—	korvaamattomin
comitative		—	korvaamattomine

Possessive forms of korvaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative korvaamattomani korvaamattomani accusative nom. korvaamattomani korvaamattomani gen. korvaamattomani genitive korvaamattomani korvaamattomieni korvaamatonteni rare partitive korvaamatontani korvaamattomiani inessive korvaamattomassani korvaamattomissani elative korvaamattomastani korvaamattomistani illative korvaamattomaani korvaamattomiini adessive korvaamattomallani korvaamattomillani ablative korvaamattomaltani korvaamattomiltani allative korvaamattomalleni korvaamattomilleni essive korvaamattomanani korvaamattominani translative korvaamattomakseni korvaamattomikseni abessive korvaamattomattani korvaamattomittani instructive — — comitative — korvaamattomineni second-person singular possessor singular plural nominative korvaamattomasi korvaamattomasi accusative nom. korvaamattomasi korvaamattomasi gen. korvaamattomasi genitive korvaamattomasi korvaamattomiesi korvaamatontesi rare partitive korvaamatontasi korvaamattomiasi inessive korvaamattomassasi korvaamattomissasi elative korvaamattomastasi korvaamattomistasi illative korvaamattomaasi korvaamattomiisi adessive korvaamattomallasi korvaamattomillasi ablative korvaamattomaltasi korvaamattomiltasi allative korvaamattomallesi korvaamattomillesi essive korvaamattomanasi korvaamattominasi translative korvaamattomaksesi korvaamattomiksesi abessive korvaamattomattasi korvaamattomittasi instructive — — comitative — korvaamattominesi first-person plural possessor singular plural nominative korvaamattomamme korvaamattomamme accusative nom. korvaamattomamme korvaamattomamme gen. korvaamattomamme genitive korvaamattomamme korvaamattomiemme korvaamatontemme rare partitive korvaamatontamme korvaamattomiamme inessive korvaamattomassamme korvaamattomissamme elative korvaamattomastamme korvaamattomistamme illative korvaamattomaamme korvaamattomiimme adessive korvaamattomallamme korvaamattomillamme ablative korvaamattomaltamme korvaamattomiltamme allative korvaamattomallemme korvaamattomillemme essive korvaamattomanamme korvaamattominamme translative korvaamattomaksemme korvaamattomiksemme abessive korvaamattomattamme korvaamattomittamme instructive — — comitative — korvaamattominemme second-person plural possessor singular plural nominative korvaamattomanne korvaamattomanne accusative nom. korvaamattomanne korvaamattomanne gen. korvaamattomanne genitive korvaamattomanne korvaamattomienne korvaamatontenne rare partitive korvaamatontanne korvaamattomianne inessive korvaamattomassanne korvaamattomissanne elative korvaamattomastanne korvaamattomistanne illative korvaamattomaanne korvaamattomiinne adessive korvaamattomallanne korvaamattomillanne ablative korvaamattomaltanne korvaamattomiltanne allative korvaamattomallenne korvaamattomillenne essive korvaamattomananne korvaamattominanne translative korvaamattomaksenne korvaamattomiksenne abessive korvaamattomattanne korvaamattomittanne instructive — — comitative — korvaamattominenne third-person possessor singular plural nominative korvaamattomansa korvaamattomansa accusative nom. korvaamattomansa korvaamattomansa gen. korvaamattomansa genitive korvaamattomansa korvaamattomiensa korvaamatontensa rare partitive korvaamatontaan korvaamatontansa korvaamattomiaan korvaamattomiansa inessive korvaamattomassaan korvaamattomassansa korvaamattomissaan korvaamattomissansa elative korvaamattomastaan korvaamattomastansa korvaamattomistaan korvaamattomistansa illative korvaamattomaansa korvaamattomiinsa adessive korvaamattomallaan korvaamattomallansa korvaamattomillaan korvaamattomillansa ablative korvaamattomaltaan korvaamattomaltansa korvaamattomiltaan korvaamattomiltansa allative korvaamattomalleen korvaamattomallensa korvaamattomilleen korvaamattomillensa essive korvaamattomanaan korvaamattomanansa korvaamattominaan korvaamattominansa translative korvaamattomakseen korvaamattomaksensa korvaamattomikseen korvaamattomiksensa abessive korvaamattomattaan korvaamattomattansa korvaamattomittaan korvaamattomittansa instructive — — comitative — korvaamattomineen korvaamattominensa

Derived terms

• korvaamattomuus

Participle

korvaamaton

1. negative participle of korvata

Further reading

• “korvaamaton”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02