koneistuminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

koneistua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkonei̯stuminen/, [ˈko̞ne̞i̯s̠ˌtumine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): ko‧neis‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

koneistuminen

  1. verbal noun of koneistua
    1. becoming mechanized

Declension

[edit]
Inflection of koneistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative koneistuminen koneistumiset
genitive koneistumisen koneistumisten
koneistumisien
partitive koneistumista koneistumisia
illative koneistumiseen koneistumisiin
singular plural
nominative koneistuminen koneistumiset
accusative nom. koneistuminen koneistumiset
gen. koneistumisen
genitive koneistumisen koneistumisten
koneistumisien
partitive koneistumista koneistumisia
inessive koneistumisessa koneistumisissa
elative koneistumisesta koneistumisista
illative koneistumiseen koneistumisiin
adessive koneistumisella koneistumisilla
ablative koneistumiselta koneistumisilta
allative koneistumiselle koneistumisille
essive koneistumisena koneistumisina
translative koneistumiseksi koneistumisiksi
abessive koneistumisetta koneistumisitta
instructive koneistumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of koneistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Anagrams

[edit]