kollotus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kollottaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkolːotus/, [ˈko̞lːo̞t̪us̠]
  • Rhymes: -olːotus
  • Syllabification(key): kol‧lo‧tus

Noun

[edit]

kollotus

  1. crying loudly

Declension

[edit]
Inflection of kollotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kollotus kollotukset
genitive kollotuksen kollotusten
kollotuksien
partitive kollotusta kollotuksia
illative kollotukseen kollotuksiin
singular plural
nominative kollotus kollotukset
accusative nom. kollotus kollotukset
gen. kollotuksen
genitive kollotuksen kollotusten
kollotuksien
partitive kollotusta kollotuksia
inessive kollotuksessa kollotuksissa
elative kollotuksesta kollotuksista
illative kollotukseen kollotuksiin
adessive kollotuksella kollotuksilla
ablative kollotukselta kollotuksilta
allative kollotukselle kollotuksille
essive kollotuksena kollotuksina
translative kollotukseksi kollotuksiksi
abessive kollotuksetta kollotuksitta
instructive kollotuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kollotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Further reading

[edit]